Joku taika näissä viikonlopuissa on ollut (kyllä, koputin puuta) kun ilmat aina lämpenevät ja sateet muuttuu paisteeksi! Ehkä aurinkokin kärsii arjesta yhtä paljon kuin ihmiset..? Anyway, sunnuntain ja maanantain aikana ehti tapahtua kaikenlaista, mitä tuskin ihan hetkeen tulee tapahtumaan.
Aamu alkoi aika ihanasti brunssilla Anaëllen kans. Me mentiin Montmartressa kahvilaan, Café qui parle, eli "kahvi, joka puhuu". Kävi ilmi, että tässä paikassa brunssi tarkoitti buffetpöytää, josta sai syödä niin paljon kuin napa veti. Lisäksi meille tuotiin isot lautaselliset erilaisia leikkeleitä ja juustoja, joiden alle oli piilotettu salaatinlehtiä. Ehkä joku terveyshirmu on uskaltanut vihdoin avata suunsa näilläkin perukoilla..
Joka tapauksessa se oli meille molemmille ihan eka brunssi ikinä, joten se myös on ehdottomasti paras tähän mennessä! Kuulemma jotkin ranskikset olivat sivupöydissä valittaneet, että olivat odottaneet jotain erilaista, mutta itse sain ainakin kaiken mitä odotin: jogurttia, tuoreita hedelmiä, patonkia, kroisantteja, tuoremehua, kahvia jne. Paikalla oli hyvä hinta-laatusuhde, mikä näkyi valtavana jonona kadulla kun viimein pyörittiin pois.
Me päätettiin käveleskellä ympäriinsä, että ruoka vähän sulais ennen ku lähdetään takaisin maan alle ruuhkailemaan. Ilma sen kun lämpeni, ja Sacré Coeurillakin riitti porukkaa; musta tuntui, että ihmisiä oli nyt paljon enemmän liikkeellä kuin viimeksi kun kävin elokuussa, joka muka oli joku turistikuukausi.
Sain siinä sitten tekstarin, että Assemblée Nationaliin pääsee ilmatteeksi joidenkin kulttuuriperintöpäivien takia. Päätin hetken mielijohteesta lähteä nuuskimaan, millasissa oloissa täällä lakia säädetään. Jonoa riitti, ilmeisesti muuallekin kuin tuonne: presidentin virka-asunnolle meitä ei edes huolittu jonoon, vaikka vierailuaikaa olisi ollut yli kaksi tuntia jäljellä.
Mekin saatiin vajaat pari tuntia odotella, ennen kuin päästiin sisälle. Ennen sitä meidät tarkastettiin yhtä huolellisesti kuin lentokentän turvatarkastuksissa.
Juuh, no ei kaikki tietenkään voi mennä niin kuin Strömsössä. Tällä palatsillahan luonnollisesti on useampi "puutarha", joihin laskeudutaan uljaita marmoriportaita pitkin, jotka ei kyllä ole mitenkään haasteelliset - normaalille ihmiselle. Noora-neitihän taas teki jotain ihan muuta kuin keskittyi portaisiin. Taisin ehkä räplätä kameraa tai jotain, mutta seuraavasa hetkessä olin kontallaan rappusissa, jalat solmussa ja ehkä hieman pöllämystyneenä tilanteesta. Tietty singahdin melko vikkelään sieltä ylös, nilkutin portaat loppuun ja sitten tuntui, että taju lähtee. Ei mitään hajua, mitä siinä tilanteessa tapahtui, mutta nilkka ei ainakaan tykännyt tilanteesta. Onneksi huono olokin meni aika äkkiä ohi, ja päästiin jatkamaan kierrosta. Oli siinä varmasti taas huumoria/sopimatonta käytöstä monien sunnuntaihin. :)
Eihän siis Marseljeesin käsikirjoitukset sun muut historialliset perustuslakikirjoitukset ole mitään näihin matkamuistoihin verrattuna! Meitä hieman huvitti nuo - niin paljon että sorruttiin myös ostamaan jotain pientä. Siitä avaimenperästä tuli muuten mun eka matkamuisto! :)
Tämä sali on siis koko homman ydin! Se näyttää kuvissa paljon isommalta kuin mitä se oikeasti on. Edellinen istunto oli näköjään ollut keskiviikkona, joten kovin uutterasti täällä töitä tehdään. ;)
Päästiin me myös katsomaan kirjastoa, joka oli aika hieno! Jännittävän siitä paikasta teki ne ikivanhat kirjat, joita oli lattiasta kattoon; jotkut kirjat olivat niin vanhoja, että ne oli tehty puusta. Me spotattiin myös pari salaovea, jotka sulautuivat kirjahyllyihin suhteellisen hyvin. Jos koko paikka on suljettu yleisöltä ympäri vuoden, voi vain arvailla mitä niiden ovien takana on...
Lopuksi koitettiin tosiaan päästä sinne Elyséehen, presidentin virka-asuntoon, mutta jono oli liian pitkä. USAn suurlähetystön ympärilläkin riitti säpinää, turvallisuusjärjestelyt oli vedetty "hieman" normaalia korkeammiksi, koska lauantaina lähetystön edessä oli ollut jotain mielenosoituksia sitä muslimielokuvaa vastaan. Jopa metroissa oli mellakkapoliiseja täysissä tamineissa.
Eilen illalla oltiin taas jännän äärellä, kun lähdettiin Kenzan kanssa telkkariin! Kenza pyysi mua mukaansa yleisöksi ajankohtaisohjelmaan, jossa puitiin homoavioliittojen laillistamista. Oli ihan mielenkiintoista seurata väittelyä, joka oli välillä melko kiivastakin. Harmi vaan etten aivan täysin ymmärtänyt kaikkea, mutta kyllähän sieltä se Ranskan Räsänen heti erottui muiden joukosta..
Odotteluaulassa me törmättiin myös vanhaan tuttuun Pikku Prinssiin! Jos siitä tehdään telkkarisarja, musta tulee niin fani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti