White Christmas ?

 Mun joulumieli kasvaa aivan hirviällä vauhilla täällä nyt! Ensinnäkin, huomenna on virallisesti joulukuu, kaikkialla toitotetaan joulua, ilma on jo paljon kylmempi, ostin tänään joulukortteja ja laitoin ihan äsken joululaulut soimaan youtubesta... ja mikä parasta, Suomessa sataa lunta! :))
 Säälin niiiiiin kovasti niitä Etelä-Suomen raukkoja kun joutuvat lunta kattomaan - sehän voi vaikka tarkoittaa sitä että se lumi ei lähde ennen joulua pois ja sinne saatais valkonen joulu. Hyi, kuka haluaiskaan lunta marraskuussa kun se vois sataa sitten vasta myöhemmin, siinä vaikka päivää ennen joulua? Ehkä on kuitenkin kivempi kärsiä se "katastrofi" nyt kun pahimmassa jouluhuumassa. :)

(Nämä on taas sitten kirjoittajan mielipiteitä. "Julkaise"- nappia painanut ei ota kantaa mahdollisista mielensäpahoittajista...)

 Toinen ihana asia, joka tapahtui tänään, on se, että tänään oli vihoviimeinen päivä normaalin lukujärjestyksen mukaista koulua. Ensi viikko on ns. make-up week, jolloin on kaikki aiemmin "perutut" luennot. Mahtuuhan sinne sekaan yksi hermoja raastava tenttikin; totta kai, eihän sitä ihan turhaan Sciences Po:ssa olla! Vipalla viikolla on sitten virallisesti tenttiviikko, jolle mua on siunattu vain yhdellä tentillä. <3

 Mikä on hulluinta niin se, että nyt alkaa mun kolmanneksi viimeisin viikonloppu täällä! Ja raivostuttavinta on se, että mulla tulee olemaan maailman isoimmat ongelmat saada mun kamat täältä pois - tiedän sen vaikken oo vielä kokeillutkaan. Tähän ongelmaan sisältyy se, että oon löytäny aivan ihania joululahjoja, mutta hyvin vähän sellaisia, joita voin realistisesti kuskata takaisin, joten sorry, mutta mun joululahjat tänä vuonna on (taas) luusereita. :(

En tiedä pitäiskö mun olla iloinen vai huolestunut siitä, että oon kadottanu mun stressin tunteen. Se ei oo kovin hyvä, jos ajattelee, että kaks isointa tenttiä on vielä tulossa, joista toinen on tiistaina ja johon oikeasti pitäis päntätä - ja paljon. Mutta toisaalta se on hyvä, niin voin keskittyä nautiskelemaan ympäristöstä, vaikka se on viime aikoina lähinnä koostunutkin vaan koulumatkasta ja ruokaostosreissuista.

Oon tässä viime päivinä huomannut, että oon "oppinut" paljon uusia asioita täällä. Hyvä esimerkki on se, että pystyn juomaan espressoa jo ihan suht hyvillä mielin ja tositarkoituksella. Heh, okei... Usein kun tilaa espresson, saa jonkun suklaapalan tai keksin siihen kylkeen. ;) Mutta silti, maidoton ja tyrmistyttävän tuju kahvi ei oo oikeen ollu meitsin mieleen aiemmin.

 Toinen, ehkä vähän hassumpi asia on se, etten enää kiinnitä väkijoukkoon juuri mitään huomiota - musta on tullu yks kivikasvo muiden joukossa. Paitsi ne hetket, kun nään jotain tosi outoa niin tietty repeän nauramaan keskellä vilinää. Varmaan se ei olis pariisilaisetiketin mukaista, mutta eipä juuri kiinnosta. Tänä aamuna menin kouluun, ja joku vanhempi herra tummassa puvussaan ja trenssissään oli menossa töihin pyörällä. Keskellä valtavaa risteystä tämä herra aivan chillisti nojailee toinen jalka maassa siellä mopojen ja autojen keskellä ja odottaa että pääsisi kääntymään haluamaansa suuntaan. Autoja ja busseja viiletti molemmin puolin ja tööttäilijät ois voinu muodostaa vaikka torviorkesterin, mutta tätä herraa ei moinen hirveästi hetkauttanut. En tiiä, voin mää olla tulossa hulluksikin, mutta mua vähän hihitytti..

Tämä alin kuva on eiliseltä kahvitauolta - ei mahduttu sisälle, niin mentiin sitten ulos. En tiedä, onko ranskalaisilla joku vääntymä heidän sisäisissä lämpömittareissaan, mutta ei meillä juuri kavereita ollut tuossa ulkona, vaikkei mikään superkylmä ilma ollutkaan.

Tänään ajattelin vaihteeksi kokeilla ja lähteä tuulettumaan! En oo tainnu käydä ihan biletysmielessä ulkona sitten lokakuun alun, että oishan nyt ehkä jo korkea aika ulostautua, ennenku tulee lähtö! Saapa nähdä, onnistunko tässä yrityksessä.

I'll be home for Christmas - pitäkää huoli, että on lunta! :)

Ville de la lumière

 Pariisia sanotaan usein valon kaupungiksi, ville de la lumière, joten päätin lähteä ottamaan asiasta selvää, kun näköjään jouluhössötys tekee tuloaan kovalla vauhdilla. Eka voisin kuitenki vähän koostaa tän viikon kulkua...

Mun oli pakko ottaa yhdeltä luennolta kuva, kun mua vähän naurattaa verrata olosuhteita niihin, jotka vallitsi alkusyksystä. Welcome programmen aikana meille korostettiin hyvin painokkaasti, että tekstailu, facebookkaaminen ynnä muu asiaankuulumaton tekeminen on ankarasti kielletty luentojen aikana, ja kuinka me lennetään koko kurssilta pihalle jos jäädään kiinni. Noh.. Meidän puolustukseksi tämä nimenomainen kurssi on todella puuduttava - ei kukaan jaksa puhua epäselvää monologia kahta tuntia putkeen, viikosta toiseen! Ja omaksi harmikseni voin vaan surkutella, ettei kummassakaan mun puhelimessa ole nettiä, eikä mun tietokone hyväksy koulun langatonta verkkoa, joten sitä sitten nukutaan silmät auki..!
Tämä toinen kuva on yhdestä toisesta luentosalista, ylimmästä kerroksesta. Päärakennuksessa on sisäpuutarhan lisäksi "kattoterassi", josta on ihan söpön pariisilaiset maisemat. :) Taivaskin on pariisilaisittain hyvin harmaa.

 Torstaina oli amerikkalaisille hyvin tärkeä päivä, thanksgiving. Se on varmasti vielä tärkeämpi kun mitä me eurooppalaiset edes voidaan kuvitella, ainakin sen perusteella, mitä kuuntelin ihmisten vaahtoamista tuolla kampuksella. Minäki sain kutsun Kylen luo syömään thanksgiving-illallista, joten pitihän se käydä kokeilemassa... tuskin aivan heti tulee thanksgivingiä vietettyä uudestaan! Pitkästä kutsulistasta huolimatta meillä oli taas vakioporukka kasassa, mutta riittipähän enemmän ruokaa, ja päästiin ihan kokkiapureiksi!

Me Jaronin kans vähän naurun- ja kauhunsekaisin tuntein kateltiin, kun joka käänteessä ja jokaiseen ruokalajiin survottiin vaan lisää ja lisää voita. :D Siinä riitti naureskelemista, että mitenköhän ne kaikki terveysongelmat ei lähekkään sieltä Jenkkilästä pois...
Anyway, ruoka oli tosi hyvää - erityisplussat pottumuusille, jota en oo syöny koko syksynä! Ja kuten näkyy, niin ei me oltu unohdettu ranskalaista vaikutusta tälle illalliselle: aina on viiniä ja patonkia!

 Mää olin vastuussa jälkkäristä, joten ostin mutakakun ja vaniljajätskiä, ja pojat väitti etteivät oo ennen syöny tollasta! Kuulemma maistui samalta ku browniet... mene ja tiedä.

 Mua harmitti ihan sikapaljon kun torstaiaamuna katoin uutisia ja näin, että Champs-Elyséen jouluvalot oli sytytetty keskiviikkoiltana - ja minä kun olin vannonut että olen paikalla sillon kun se aika koittaa! Autuaan tietämättömänä istuin ke iltana luennolla ja kuuntelin esitelmiä EU-missioista Afrikassa...

 Noh, päätin korjata vahingon lauantaina ja samalla palkita itseni, koska olin saanut kirjoitettua yhden esseen valmiiksi. Lähdin kävellen liikkeelle ja annoin kameran laulaa. Nämä kuvat on Champs-Elyséen läheltä, ylempänä on Grand Palais ja tässä oikealla Petit Palais. Mun mielestä tuo petit ei ole kyllä kovin pieni, mutta kai siinä on jollakin ollut joku idea, miksi se on nimetty pieneksi.

 En taas ihan ajatellut loppuun asti kun päätin lähteä liikenteeseen lauantaina alkuillasta. Meinaan, että liikkeellä oli ihan muutama muukin. Liikenne oli joka paikassa aivan tukossa ja jalankulkijoita oli enemmän kuin laki varmaan sallisi. Tungos tiheni sitä mukaa, mitä lähemmäksi näitä joulumarkkinoita pääsin; Champs-Elyséetä ympäröivät pikkukadut oli kaikki tukittu täyteen busseja, eikä ranskan sanoja kovin montaa kuullut. Kaippa se turistisesonki on taas päällä?!

 Luulin, että ruuhka loppuisi markkina-alueelle, mutta ihan turha toivo. Välillä piti sukeltaa vaatekauppoihin rauhoittumaan tuosta kaaoksesta. Täällä on se kiva lauantai-illoissa, että kaupat on melko myöhään auki - vastaavasti kaikki paikat on sitten sunnuntaisin kiinni.

 Mun oli pakko kuvata jonkin verran myös näyteikkunoita, niihin satsataan ihan tosissaan täällä. Esteettisyys on ihan kaikki kaikessa: esimerkiksi yks lastenvaatekauppa tässä on pistänyt villavaatteet esille. Takaseinällä olevissa kuvissa on tyttö ja poika söpöt villaneuleet päällä ja luistimet roikkuu molempien olkapäiltä. Mää ensin mietin, että mikä mua oudostutti siinä kuvassa, jossa on se poika. Tajusin sitten, että silläkin on kauniit ja puhtaan valkoiset kaunokit olalla.. Ei siinä mitään, söpöähän se oli, mutta kyllä se vähän mieltä avasi omista sukupuolirooli-ajatuksista.

 Vaikka väkeä oli ihan kiitettävästi, ei se estänyt noiden herkullisten tuoksujen leijailua pitkin katuja. Oli lättyjä, vohveleita, hattaraa, churroja, keittoa, lämmintä viiniä (=glögiä?) ja kaljaa... ja kauppa kävi!

Tietysti tekolunta pitää olla myös paikalla kun joulusta puhutaan! Ihmiset otti perhe- ja kaveriporukkapotretteja, ja Jamie Cullum hoilasi kaijuttimista että "let it snow". Mulla on edelleen kummallinen olo, että kun joulu lähestyy, on 12 astetta lämmintä ja mulla balleriinat jalassa..

 Concorden aukiolla meno vaan villiintyi. En oikein oo vielä ymmärtänyt tätä logiikkaa, että miten autot kiertää sitä aukiota, ja missä jalankulkijat saavat kävellä ja missä eivät. Sitä sitten tuli hypittyä tuolla autojen seassa kun ne eivät päässeet etenemään ruuhkassa ja itsehän olin niin kiireinen etten millään voinut odottaa, taikka etsiä kunnon suojatietä...

 Halusin käydä vielä katsomassa, miltä Lafayetten ja Printempsin joulukoristelut näyttää, joten jatkoin talsimista/hyppimistä tuolla autojen ja ihmisten sekamelskassa.
Sekä valot, että näyteikkunat muuttuivat sitä prameammiksi, mitä pitemmälle kävelin.

 

 Galeries Lafayetten jouluvalot oli yllättävän modernit; valot vaihtoivat väriä ja näytti siltä kuin nuo "madot" luikertelisivat pitkin tuota taloa. Sisustuspuoli puolestaan mainosti "vuosisadan joulua" ja näyteikkunat oli laiteltu sen mukaisesti valkoisen ja kullan sävyihin.

Printemps oli luottaut Dioriin ja sen rahoihin, tai näin käsitin heidän jouluvalopanostuksistaan. Sisälle en edes uskaltanut mennä.

 Nämä näyteikkunakuvat on tästä mun läheltä, Bon Marchésta. Heillä on 160-vuotis juhlavuosi ja näyteikkunoihin panostetaan ihan tosissaan. Tämä jouluteema on hyvin Pariisi-aiheinen, kuten kuvista näkyy; lisänä vielä "joululaulut", jotka soivat ulkona. Ne on kyllä mun mielestä enemmän jotain todella psykedeelisiä rallatuksia, en tunnista yhtäkään niistä, mutta jotenkin niistä tulee silti joulu mieleen.

Illalla kävin vielä Merin kanssa lasillisella vaihtamassa kuulumisia, me kun asutaan aika lähekkäin.

Pääsin oikein tässä mainostamaan, kuinka olen pysynyt terveenä kaikkien muiden lentsuiluista huolimatta, mutta kuinka ollakkaan heräsin viime yönä kurkkukipuun ja huomasin menettäneeni äänen... Että tästä alkaa taas, ei vuosisadan joulu, vaan vuosisadan taisto flunssaa vastaan - nyt ei saa sairastua kun on pahimmat viikot edessä!

Tulipas tästä pitkä jaarittelu, sorry... Mutta kivaa viikon alkua... ja vuosisadan joulun odottelua! ;)