Merci & Au revoir

 Nyt en oikein tiedä, mitä mun pitäis sanoa - tai tuntea/ajatella. Pyykkikone laulaa viimeistä virttään, ovella on kaksi luvattoman painavaa matkalaukkua (joihin ei enää sais varmaan hiuskarvaakaan tungettua), kädet haisee kloriitilta lukuisista käsienpesuyrityksistä ja suihkussa käynnistä huolimatta. Ostin ja söin viimeisen patongin sekä kävin kahvilassa irvistelemässä viimeisen pariisilaisen espresson kitusiin. Mitäs vielä..?

Nämä kuvat on ajalta, jolloin mun joululoma virallisesti alkoi - käytännössä siis perjantaina puolilta päivin ja siitä tähän päivään. Vimpasta viikonlopusta tuli tosi mukava, koska me tehtiin kaikkea sellaista, mitä ei oltu vielä tehty: käytiin mm. oopperassa kattelemassa ympärillemme, Galeries Lafayettessa turistiostoksilla, katakombeissa, illallisella ravintolassa, bilettämässä jne.

 Jostain syystä en saanut enää otettua paineita näistä viimeisimmistä tenteistä ja tehtävistä, joten aikaa ajatella oli melko paljon. Jotenkin mulla on tosi sekavat tuntemukset kaikesta, mutta yhdestä asiasta oon enemmän kuin varma: oon tosi onnellinen, että lähdin. Tähän syksyyn on sisältynyt aivan uskomattoman paljon sekä ihania, että vaikeitakin asioita. Oon yrittänyt myös miettiä vastausta siihen kysymykseen, johon lähestulkoon jokainen vaihtari on vastannut, että vaihdon aikana on itsenäistynyt ihan valtavan paljon. En tiedä, oonko muuttunut jotenkin, mutta sen ehkä huomaa sitten paremmin kun täältä lähtee.

 Nyt kun mietin taakse päin, niin oon ollut tänä syksynä väsyneempi kuin koskaan ja viettänyt aikaa yksin enemmän kuin aiemmin. Jännä juttu on kuitenkin se, etten oo kertaakaan tuntenu olevani yksin tai yksinäinen. No okei, ne kerrat kun aivan yllättäen on pudonnut eteen joku akuutti ongelma, joka on täytynyt ratkaista - tai vastaavasti joku kouluun liittyvä, mulle vaikea ja uusi asia - on ollut hetkiä, jolloin on tullut ajateltua,  etten yksinkertaisesti pysty tähän.

Mutta kun huomaa selvittäneensä ongelman ja pysynyt hengissä ja suht normaalijärkisenäkin (toivottavasti?), sitä voittajafiilistä ei voi sanoin kuvailla. Ehkä suurin voittajafiilis mulla on ollut tänä viikonloppuna, kun kaikki on tehty ja voi keskittyä vaan nauttimiseen - ihan niinkuin silloin ekalla viikolla kun ei ollut huolta huomisesta; sai vaan kuljailla ympäriinsä ja äimistellä, että miten uskomaton paikka Pariisi voikaan olla.

 Mua hieman meinas eilen aamulla naurattaa kun avasin sähköpostin ja mua muistutettiin muutaman päivän päästä koittavasta  matkasta. Kun sillä hetkellä katseli ympärilleen sitä sekasortoa, oli vähän huvittavaa ajatella mahdollisuutta, etten muistaisi että sitä ollaan johonkin lähdössä.

 Eilen me otettiin ja lähdettiin maan alle. Eikä mihinkään metroon, vaan vielä alemmas: katakombeihin! Pariisin alla on kuulemma n. 300 kilometrin mitalta maanalaisia käytäviä, joista tosin vaan noin 2 km pätkä oli auki turisteille. Mutta kyllähän noita luurankoja oli ihan mukavasti niinkin pienelle alueelle saatu mahdutettua. Oli jotenkin uskomatonta ajatella, että 1700- ja 1800- luvuilla kuolleet olivat siinä nenän edessä katseltavissa.

 Tosiaan kun aloin ajatella, niin oon aivan huomaamatta alkanut tykästyä joihinkin tiettyihin pariisilaisten/ranskalaisten tapoihin. Mun mielestä esimerkiksi nämä kukkakaupat ja muut torit on aivan ihania - ja se, että niin monet oikeasti menevät niille tai ylipäänsä näkevät sen vaivan, että ostavat ruoka-aineensa eri paikoista sen sijaan, että ajaisivat jättimarkettiin ja ostaisivat kaiken sieltä. Eipä siinä, musta ei varmaan ikinä olis siihen, joten oon todella onnellinen että Suomessa kaiken voi tehdä helposti ja suht yksinkertaisesti. :)
Myös sunnuntain vietto on jotenkin mukavaa täällä, vaikka joulukuuta lukuunottamatta kaikki paikat on kiinni sunnuntaisin. Mutta sunnuntaisin ihmisetkin on jotenkin rauhallisempia ja hymyileväisempiä. Oli kivaa käydä puistossa lenkillä ja samalla katsella ihmisiä, joilla ei ole kiire mihinkään tai sen suurempaa haluakaan tehdä mitään erikoista.
Tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkästi, mutta riittäkööt tämä nyt.

 Ulkona syömistä on tullut harrastettua erityisesti nyt tänä viikonloppuna, kun ruoka kotoa on pikku hiljaa vähentynyt olemattomiin. Tänä aamuna käytiin vielä brunssilla ja Montmartren joulumarkkinoilla. Ilma oli aivan uskomattoman ihana: 11 astetta ja lämmin auringonpaiste. En vaan voi uskoa, että huomenna seison lumikinoksessa ja mitä todennäköisemmin mietin, että tätäkö oon oikeasti kaivannut jo jonkin aikaa.. :D

 Oon niin kovasti odottanut joulua, että varmaan viimeksi penskana tuli laskettua öitä näin ahkerasti. Täällä ihmiset kovaa vauhtia jo asentelee joulukuusia koteihinsa - niin mekin kohta! :)

En olisi ikinä uskonut ennen lähtöä, että oppisin/uskaltaisin liikkua täällä ilman mitään karttoja ja aivan mutu-tuntumalla, mutta se tunne on niin kiva, kun voi tehdä spontaaneja reittivalintoja pelkäämättä että eksyy.
Mietin taas tänään, että sitä tuskin voi liikaa korostaa kuinka uskomaton kaupunki Pariisi on: täällä on ihan kaikkea mitä voi vaan kuvitella - unohtamatta koko Ranskan mieletöntä historiaa. Ja se, että on päässyt tutustumaan tähän paikkaan paremmin ja nähnyt paikallisten elämää hieman lähempää, on avannut silmiä niin paljon enemmän kuin mitä normaalilla lomamatkalla tulisi koettua.

Olin aivan tajuttoman mielissäni kun sain kouluhommat tehtyä, mutta nyt kun tänään käveleskelin Sciences Po:n kautta kämpille, tajusin, että ovet on tosissaan mulle jo kiinni (perintöä odotellessa ;). Sama haikeus iski illemmalla kun käytiin kavereiden kanssa vielä vipaa kertaa kahvilla ja tajusin, että ei varmaan aivan heti tuu palattua takaisin - puhumattakaan siitä, että ei ole mitään takeita, tavataanko me enää ikinä.

Mutta lyhyestä virsi kaunis: tämä seikkailu loppuu huomenna, toivottavasti yhtä sujuvissa merkeissä, joissa se alkoikin - vielä yksi tulikoe on siis edessä. Tämä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä mun viimeinen blogipostaus (ylitin itteni nimittäin koko blogin perustamisessa - kiitti vielä Annikselle sopivasta painostuksesta ;), joten mitä isoin kiitos ja merci kaikille teille sinnikkäille lukutoukille, jotka ootte jaksanu kahlata näitä mun jaaritteluja läpi. Ilman lukijoita tuskin olis blogiakaan, joten aivan huippua että niitä on! :)

Mulla on ihan oikeasti ollut teitä ikävä - nähdään pian! <3

               Noora

Strasbourg

 Mistä tietää että on ollut liian kauan Pariisissa? Siitä, että juustohöylä höylää paremmin sormia kuin emmentalia.

 Sarjassamme viime hetken repäisyt esittelemme tänään melko pikaisella aikataululla suunnitellun ja toteutetun reissuni Strasbourgiin. Maanantaina mietin, että kuolen tylsyyteen, jos en keksi viikoksi mitään muuta ohjelmaa kuin opiskelua, josta siis ei tahdo enää tulla paljoa mitään. Olin pyöritellyt ajatusta Strasbourgiin menosta jo kuukausia, mutta päätin asian tosiaan vasta edellisenä päivänä.
 Halusin tehdä päiväreissun, joten siitä tuli melko intensiivinen: aamulla klo 5:00 ylös, kuudelta metroon ja 6:55 lähti juna! Ylhäällä vasemmalla on kuva Pariisin Gare de l'Est- rautatieasemasta, jossa ihme kyllä oli aika paljon porukkaa jo tuohonkin aikaan. Strasbourgiin menevä TGV oli lähestulkoon täynnä, iso osa porukasta oli jotain liikemiehiä tärkeästi puvuissaan ja talouslehdissään. Reilun parin tunnin pikakiidon jälkeen oltiinkin jo sitten perillä, ja vastassa mua odotti leijaileva lumisade, joka tietty oli mun mieleen! :)

 Oli sinänsä hyvä idea lähteä keskellä viikkoa, niin meno oli suht rauhallista ja sain aivan rauhassa kuljeskella ilman mitään kamalia tungoksia ja anteeksipyytelyjä olemassaolostani. Minulla ei etukäteen ollut mitään karttaa, joten lähdin aivan summan mutikassa vaeltelemaan pitkin ja poikin.

Edellisenä päivänä tein jonkin sortin googletusta (hyvä motivaatiokikka muuten!) lukemisen lomassa ja selvitin, mitä kaikkea Strasbourgissa voisi nähdä ja tehdä. Tein muka listankin itselleni, mutta loppujen lopuksi menin aika spontaanisti sen suuremmin suunnittelematta.

Strasbourg markkinoi itseään joulun pääkaupunkina (Capital de Noël) ja se tosissaan oli otettu huomioon niin joulukortisteluissa kuin julkisessa mainonnassakin. Musta on muutenkin aivan ihanaa miten paljon Ranskassa panostetaan kauppojen näyteikkunoihin ja kaupunkien jouluvalaistuksiin.

Sain käsiini ihan oikean lehden siitä, mitä kaikkea Strasbourgissa on tarjolla ennen joulua. Tapahtumia oli marraskuun loppupuolelta ihan jouluun asti - ja niitä oli ihan jokaiseen makuun! Ajattelin osallistua johonki musiikkispektaakkeliin, mutta se sopi vähän huonosti mun aikatauluun, koska se oli illalla ja aika kaukana keskustasta, joten en halunnut riskeerata junaan ehtimistä.

 Strasbourgissakin on oma Notre Dame, hiekkakivestä rakennettu katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1176, mutta ilmeisesti jotain tulipalohässäkkää oli siinä välillä, koska katedraali valmistui vasta 1439. Tulipaloista kuulin, kun satuin kuulemaan erään oppaan selitystä ryhmälleen. Mikä mun mielestä oli jännittävää, niin se, että kirkon torni on 142m korkea, ja sillä oli maailman korkeimman rakennuksen titteli vuosina 1625-1847. Tieto on wikipediasta, että tiedä sitten kuinka luotettavaa se on. ;) Yksi toinen sivusto sanoo sen olleen korkein 1700-luvulle asti, että asia on ilmeisesti tulkinnanvaraista.
Eräs opas sanoi, että tämä talo oikealla on yksi Strasbourgin kauneimmista. En muista se tarinaa, mutta ihan koristeellinen ja jykevännäköinen se oli.

 Katedraalissa oli iso jouluseimi ja nämä kaksi kuuluisaa: enkelipylväs ja astronominen kello, joka kuulemma lyö keskipäivän lyönnit klo 12:30. Itse olin paikalla aiemmin, joten en voi sanoa mitään...

 Joulumarkkinoitahan sitten kans riitti! Niitä oli jokaisella aukiolla ja vähänkin tilavammammissa koloissa. Niillä oli myös jotain teemoja, mutta itse huomasin vain yhden eron: yhdet markkinat oli georgialaisella teemalla ja muut aika lailla samoja kuin mitä Pariisissakin. Lämpimän viinin lisäksi myytiin lämmintä omenamehua kanelilla ja lämmintä appelsiinimehua (!!) hunajalla. Itse maistoin omena-kanelimehua ja se oli kyllä tosi hyvää. :) Suolaisia Bretzeleitä ahmittiin myös paljon.

 Nämä kuvat on alueesta nimeltä Petite France, joka on käsittääkseni nimetty UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kaunista kuin mikä!

 Piti koko ajan pysyä liikkeessä ettei alkaisi palella liikaa. Onneksi mulle toimitettiin tänne lämmin hattu ja hanskat synttärilahjaksi, muuten olisin varmasti paleltunut tuollekin reissulle! ISO kiitos siitä! <3

Aika paljon raitiovaunuja ja busseja kyllä liikkui. Turistikeskuksessa sainkin ohjeet, miten ratikalla pääsee esim. EU-rakennusten luo, mutta ei matka kävellenkään ollut pitkä. Samalla sain paljon uusia ihania kuvia kameraani ja päähäni. :)

 Tämä tässä vieressä oli myös jokin vanha ja kuuluisa, mutten vaan saa päähäni enkä tähän hätään löydäkkään mistään sen tietoja, se on kuitenkin nykyään ikään kuin silta - rakennuksen läpi voi kävellen ylittää kanaalin.

Tässä alhaalla on Ponts-Couverts. Ne ovat jököttäneet tuossa 1200-luvulta lähtien ja olleet ilmeisesti myös osa jotain katettua siltaa, ainakin nimi Ponts-Couverts viittaa siihen. Joka tapauksessa yksi Strasbourgin suosituimpia nähtävyyksiä.

 Säätiedotus lupasi mulle lumista päivää ja nollakeliä. Lunta tuli aamulla vähän, mutta en oikeastaan edes huomannut sitä; tässä on suurin lumimäärä, jonka näin koko päivän aikana.

 Ja koska joulun pääkaupungissa ollaan, joulukamaa myytiin aivan luvattoman paljon! Iso osa mun päivästä kului näissä pienissä puodeissa henkeä haukkoen - kuinka oikeasti voi olla niin joka lähtöön jotain joulukoristeita! Onneksi kuitenkin jokin pieni ääni pääni sisällä vielä sai sanottua mulle, etten voi raahata joka ikistä killutinta ja koristetta mukanani, ja pääsin suhteellisen helposti sitten jatkamaan matkaa.

 Tässä kuvassa on vasemmalla palais du justice, oikeus"palatsi" ja jokin kirkko taas (anteeksi, mutta noita on niin paljon että sekoan jopa Pariisissa niiden kanssa).

Tässä alhaalla on Opéra du Rhin ja yllätys yllätys, joulumarkkinat!

 Strasbourgissa on jonkin tietolähteen mukaan Ranskan suurin yliopisto. Satuin vahingossa harhailemaan sinne päin, niin päätinpä ottaa kuvan! Melko palatsi verrattuna moniin muihin yliopistoihin...

 Tässä on nyt sitten Euroopan Parlamentin päärakennus. Siellä on just nyt, 10.-13.12. täysistunto, joten säpinää on varmaan tavallista enemmän. Jokin ihmisoikeusporukka piti mielenosoitusta, joten mellakkapoliisitkin olivat asemissaan.

 Minä siinä aikani kiertelin ja kuvailin, kunnes tajusin, että voisin yrittää päästä sisälle tuonne rakennukseen. En muistanut tarkkoja sääntöjä, mutta kuvittelin että kai jokaisella EU-kansalaisella on oikeus päästä parlamenttiin katteleen, koska parlamenttihan edustaa meitä normikansalaisia EU:ssa. Noh, pienen hortoilun ja odottelun jälkeen pääsin kuin pääsinkin sisälle ja sain mennä seuraamaan täysistuntoakin.

 "Teidän rauhanne, teidän palkintonne"

Patsas tässä alhaalla on nimeltään  "Euroopan sydän", ja oikealla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

 Pyöreä rakennus näytti ulkopuolelta aivan umpinaiselta, mutta sisältä se olikin "ontto". Ikinä ei näköjään voi välttyä yllätyksiltä. Vierailijoille oli näyttelyitä ja jopa matkamuistomyymälä.. Lisäksi myytiin todella suolaisin hinnoin jotain vanhoja kirjekuoria, joita maailman julkimot olivat lähettäneet EU:lle.. En aivan käsittänyt sitä ideaa, mutta toivottavasti joku ymmärsi.

 En tiennyt mitä mun olis pitänyt ajatella tästä näystä. Voin rehellisesti vannoa, että vierailijoita oli täysistunnossa enemmän kuin MEPejä. Ensin olin aivan järkyttynyt ja pettynyt koko touhuun; ei ihme miksi ihmisiä ei kiinnosta äänestää EU-vaaleissa. Sitten aloin luoda katalaa suunnitelmaa omalle uralleni. Näytti meinaan melko leppoisalta työltä tämä, kun ei kerta ole osallistumispakkoa edes kerran kuukaudessa. Okei, kyllä nekin MEPit kai jotain tekee, mutta mua suututti kun olin tullut varta vasten heitä vakoilemaan! Ja nolointa hommassa oli vielä se, että suomalaiset edustajat loistivat komeasti poissaolollaan. Suomen kieltä kuulin kyllä kahvilassa jonkin vahtimestarin suusta, että näin.

Plussat muuten halvasta kahvista!! Maitokahvi 1€ on tämän syksyn ennätys. :)

 Takaisin tullessani tuli pimeä ja aloin vasta päästä jyvälle tästä Capitale de Noël-jutusta..!

Tämä kuusi on 30-metrinen, ja samalla Euroopan pisin/suurin luonnonkuusi, joka on tällain esillä. Tai näin se mun joululehti minulle kertoi...
Jouluteemaan oli myös ämpätty pariisilaisuutta; siis jouluhan on chic, muistetaan aina se!

 Tunnelma tosissaan oli aivan erilainen kuin päivällä. Ihmisetkin olivat töistä päästessään lähteneet kauppoihin tai muuten vain liikenteeseen. Täällä ei sillä viikonpäivällä ole niin väliä - vaikka joka päivä voi lähteä istumaan iltaa tai syödä ulkona, jos huvittaa.

 Olin jo suhteellisen naatti kun pääsin junaan, mutten halunnut nukkua, koska oli niin hauskaa olla nopeassa junassa! (TGV= Train en Grande Vitesse) Olin myös oikeuttanut reissuni sillä, että lukisin tenttiin junamatkat, joten koitin silmät sirrillä sitten vähän opiskellakin. Huomasin myös, että samat bisnesmiehet, jotka aamulla tulivat samassa vaunussa, olivat myös menossa kotiin päin. Pitkää päivää ja sillain.