Welcome Programmea ja hengailua

 Viimeinkin oli se the very first päivä uudessa koulussa! Oikeastaan se ei ollut virallisesti eka koulupäivä, mutta kävimpä kumminkin. Osallistun siis eräänlaiseen orientaatioon, joka kantaa nimeä Welcome Programme. Ensimmäinen päivä oli perjantaina ja homma jatkuu koko ensi viikon ajan. Lukujärjestyksen mukaan meillä on jotain methology- luentoja ja muita esittelyjä. Illoiksi myös järjestetty kaikenlaista tapahtumaa: elokuvia, kaupunkikierroksia ja -seikkailuja sekä illanviettoja. En ole vielä päättänyt, mihin kaikkeen osallistun, mutta varmasti tekemistä riittää; jos ei koulun puolesta niin jonkin vaihtariporukan toimesta. Nyt alkaa olla jo niin aktivoitunutta tämä sosialisoituminen, että menoja olis jo vähän liiankin kans, jos kaikkiin mielis osallistua. Me vähän naureskeltiin parin kaverin kanssa, että kovasti aina suunnitellaan johonkin massatapahtumaan osallistumista, mutta loppujen lopuksi jonkun osalta hommat kosahtaa, eikä kukaan muukaan sitten mene, voi meitä.  En ole vielä jaksanut repiä siitä asiasta ressiä, eiköhän niitä juttukavereita tule paljon enemmän sitten kun koulu todella alkaa.

Torstai-iltana me lähdettiin Lauran kanssa metrolla etelämmäs parin vaihtarin luokse kokkaamaan illallista. Laura asuu aika lähellä minua, joten me tehdään aina kimppamatkoja paikkoihin. Meidän lähimetro on myös aika hyvä, sillä pääsee todella helposti ja ilman vaihtoja moniin oleellisiin paikkoihin.

Lähtö oli tosi kiireinen: kävin suihkussa, pistin kamat kasaan  ja tiskasin astiat alle puolessa tunnissa, koska meillä oli kuulemma tosi hoppu. Laura oli harrastanut samaa multitaskingia omassa luolassaan. Loppujen lopuksi illan emäntä ja isäntä olivat jossain muualla ja vasta matkalla kotiin, joten me sitten istuskeltiin puiston penkillä ja odoteltiin. Lauralla meni hermot puolen tunnin jälkeen, joten hän päätti käydä kysymässä, avaisiko kaupan setä meille viinipullon valmiiksi. Mun mielestä se oli ehkä hieman outoa, ei kai Suomessa auota viinipulloja asiakkaiden puolesta? Täällä se on ilmeisesti aika normaalia. Oikean kämpän löytäminenkin tuotti hieman tuskaa, mutta päästiin kuitenkin perille.

 Meidän tuliaisina oli pastaa ja jotain tomaattikastikkeita, muilla oli salaattia, herkkusieniä, sipulia, paprikaa ja vasikkaa (!!). Lisäksi tietysti ne perus Ranskan lisät eli juustot, patongit, salamit ja viinirypäleet.. niin, ja viinit.

Kun kokkaamiset oli kokkailtu, päästiin vihdoin syömään (kello oli siinä vaiheessa jo suht paljon, mutta vissiin nämä etelän ihmiset harrastaa tämmöstä yömässäilyä..). Alakuvassa seisova Melli halusi pitää puheen ennen syöntiä, joten meillä oli ihan kiva aloitus syömiselle. Melli taisi sanoa jotain, että tämä ilta ja aika jää meidän mieliin pitkiksi ajoiksi ja vuoden päästä mietimme tätä iltaa ja muistelemme niitä nauruja ja hetkiä, joita silloin oli. Niin varmasti onkin. :)

 Ruoka oli tosi hyvää ja seura myös. Ilta jatkui vielä muutaman tunnin istuskelulla ja rupattelulla. Muita kiinnosti suomalaisuus aika paljon, tein aika ryökälepaljastuksia suomalaisten perusluonteesta, sori.. Mutta muistin kyllä mainita, että onneksi meidän maa on myös täynnä poikkeustapauksia! <3 Aika monista asioista olimme myös yllättävän samaa mieltä, vaikka meitä oli joka lähtöön: Briteistä, Itävallasta, Jenkeistä, Brasiliasta ja Libanonista.

 Illan päätteeksi lähdimme Lauran ja Marcosin kanssa yhtä matkaa kotiin. Metrot eivät enää kulkeneet, mutta mun ehdotukset takseista ja busseista kaikuivat kuuroille korville: mehän pyöräillään ja pidetään hauskaa! Pariisin citypyörien, Velolib:ien  vuokraus ei jostain syystä kuitenkaan onnistunut, joten päätimme kävellä. Reitti oli aika helppo: suora tie. Matkan varrelta löysimme kaikenlaista: vessanpöntön, toimistotuolin, lipaston ja muuta sälää. Vaikka siinä kesti, ympärillä oli tosi rauhallista ja meillä oli hauskaa.

 Perjantaina koulun jälkeen edellisen illan valvominen vähän tuntui, joten oli pakko saada kahvia (täällä mulla ei ole kahvinkeitintä, ainakaan vielä, joten kahvit juodaan sitten kahviloissa). Menimme läheiseen kahvilaan istuskelemaan ja jakamaan pelkotiloja tulevasta lukukaudesta. Meille pidettiin melkoinen pelottelupuhe poissaoloista, myöhästymisistä ja arvosanojen tiukkuudesta. Ehkä vertaistuella me selvitään! Olen itse hyvin hyvin onnellinen siitä, etten valinnut kursseja ranskaksi, olisin varmasti kuolemassa niiden kanssa. Lauran ja muiden samasta koulusta tulleiden täytyy suorittaa kaikki ranskaksi, sekä olla Pariisissa koko vuosi. Se on pakollinen osa heidän opintojaan; muita vaihtokohteita ei ole olemassa. Go, King's College!

 Perjantai-illan laiskottelin vaan kämpillä ja surffailin mun vasta-asentamalla TV-boxilla. Oli aika kivaa vaan oleilla eikä tarvinnut tehdä mitään tai lähteä mihinkään. Päätin kuitenkin, että lauantaina hommaan tulee muutos ja testaan Pariisin kuuluisia puistoja.

 Kun siis heräsin lauantaina, vetasin lenkkivaatteet päälle ja suuntasin Jardin du Luxembourgiin, joka on minua lähin, suurempi puisto. Taisinkin kertoa siitä aiemmin jo, koska piipahdin siellä kerran katselemassa menoja. En kuitenkaan silloin tajunnut kuinka valtava ja ihana se puisto todella on. Mun matkaopaskirja sanoo, että pusto on 25 hehtaarin kokoinen, ja siellä on mm. leikkikenttä, ulkoilmakahvila, konserttilava, tenniskenttiä, nukketeatteri ja jopa mehiläishoitokoulu. Kahta viimeisintä en huomannut, mutta näin myös petankikenttiä, poniratsastusta, jonkin sortin sotilasparaativiritelmän ja tietystin Luxembourgin palatsin ympärille rakennetun muotopuutarhan suihkukaivoineen. Suurin yllätys mulle kuitenkin oli se, miten paljon muita lenkkeilijöitä puistossa oli. Oli aika hauskaa nähdä, miten liikkujat, rentoutujat, mietiskelijät ja turistit sulautuivat kaikki yhteen, ketään ei häirinnyt toisten tekeminen tai tekemättömyys.

Vietin puistossa lähes kaksi tuntia välillä liikkuen, välillä ihmetellen. Nurtsilla istuskeluun oli varattu oma, suuri suorakaiteen muotoinen (ylläripylläri..) alue, muualla se oli ilmeisesti kiellettyä. Täytyy kyllä myöntää, että toisten ihmisten tarkkailu on aika hauskaa puuhaa. Varsinkin näin ulkomailla kun täällä ihmisillä on erilaisia tyylejä tehdä ja toimia. Mulle oli vähän yllätys, miten paljon pariskuntia oli ns. yhteislenkeillä. En ole itse ainakaan kovin paljoa niitä Suomessa nähnyt. Oli myös eräskin isä kahden lapsen kanssa venyttelemässä siellä nurtsilla..! Noh, iskällä oli jotkun Ranskan maajoukkuevaatteet ilmeisesti päällä ja aika sporttisen oloista porukkaa olivat, että kai se kuului reeniohjelmaan...

 En siis todellakaan raahannut kameraa lenkillä mukana, mutta muut halusivat tulla piknikille samaan puistoon iltapäivällä, niin napsin kuvia silloin. Tuohon aikaan lenkkeilijät olivat jo vähemmistö ja ajanviettäjät enemmistö. Nurtsikin oli aika täynnä. Ilmassa ei ollut valittamista. Kuivuus ja tuuli vähän pöllyyttivät hiekkaa, mutta ei häiriöksi asti.

 Illalla päätimme lähteä ekaa kertaa bilettämään. Vaihtoehtoja oli useita, mutta kaikkia kiinnosti eniten Generation 80/90-bileet Montmartressa, joten suuntana oli se sitten! Ilta oli hauska, tuli tanssittua useampi tunti ilman mitään taukoja. Olimme varmasti nuorimmasta päästä siellä, mukana oli paljon paljon meitä vanhempaa väkeä juhlimassa. Ei Ranskassakaan ihan surkeaa musaa ole siihen aikaan ollut. ;)

 Huomenna taas koulun penkille! :)

Versailles & Montmartre

Terkkuja Aurinkokuninkaan residenssiltä! Kivat oltavat hällä varmasti on ollut siellä. Vietin tosiaan eilisen päivän tuolla linnassa ja valtavassa "puutarhassa". Linnaan sisälle oli pääsymaksu ja turvatarkastukset, joten jonoa oli ihan kivasti. Itsekin menin rehellisenä tyttönä ostamaan lippua, mutta myyjätäti sanoikin, että koska olen alle 26-vuotias EU-kansalainen, pääsen ilmaiseksi sisään näyttämällä vain papereita ovella. Kuka sanoi, että EU:sta on vain harmia? Sitä paitsi turvatarkastajamieskin tiesi, mistä tulen kun katsoi papereitani: "SUOMI!!", johon vastaan hieman hämmentyneenä: "Oui...Finlande..." On sekin setä jotain oppinut. :)

Versaillesissa on kyllä paljon  nähtävää, ja junalla sinne pääsi todella helposti ja edullisesti. Jo rautatieasemalla tultiin kauppaamaan opastettuja kierroksia palatsialueelle ja linnan sisällä myytiin jonkin sortin "puhelimia", josta opastusta saattoi kuunnella omatoimisesti. Itse halusin vaan nähdä paikan ja sen kokonaisuuden, joten kiertelin ihan huvikseni ja luin opastetauluja, jos kiinnosti. Linnassa aikaa kului varmaankin vajaat pari tuntia ja loppupäivän vaeltelin puutarha-alueella.
 Nyt kun katselen tarkemmin tuota mun Pariisi-kirjaa niin tietty multa jäi aika paljon "oleellista", must see-kohdetta näkemättä, mutta pääseehän sinne uudestaan, jos tuntuu siltä.

Näin kuitenkin tämän Peilisalin (Galerie des Glaces), joka on 70 metriä pitkä. Kyseisessä salissa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan päättävä Versailles'n rauhansopimus vuonna 1919. Peilejä tosiaan oli, mutta niin oli ikkunoitakin, ja ihmisiä, kuten näkyy.

 Tämä huone on nimeltään Kuningattaren makuuhuone. Siellä on syntynyt 19 kuninkaallista lasta. Viimeisenä sitä käytti Marie-Antoinette vuonna 1789; huone on entisöity hyvin tarkasti sellaiseksi kuin se oli Marie-Antoinetten aikaan. Sängyn vasemmalla puolella olevasta pienestä ovesta Marie-Antoinette sitten pakeni kapinoivien pariisilaisten vallatessa palatsin lokakuussa 1789.

Vallankumouksen jälkeen Versaillesissa olleet taideteokset vietiin nykyiseen Louvreen, ennen sillä tosin oli toinen nimi, jota en muista, auts. Linna ja siellä olevat huonekalut pistettiin myyntiin, vieressä myynti-ilmoitus. Mietin siinä, että harmi kun en ollut rikas pohatta 1700-luvulla; olisin pistänyt rahat haisemaan ja muuttanut kunnon kämppään! Olis voinu bilevieraatkin yöpyä ihan rauhassa, kaikki omissa huoneissaan. :P











Palatsissa oli myös samaan aikaan taidenäyttely, Joana Vasconcelos Versailles. Ei hajuakaan, mitä nimi meinaa, mutta pitkin poikin palatsia vastaan tuli hassunnäköisiä taideteoksia, joiden täytyi kuulua kyseiseen näyttelyyn. Käsitin myös, että tekijöitä on monta, nämä kaikki eivät ole yhden ihmisen käsialaa. Tässä on mielestäni kaksi hauskinta taideteosta, jokta linnasta löytyivät, muut olivat melko epämääräisiä, katosta roikkuvia hökötyksiä. Alla olevat korkkarit on siis tehty kattiloista ja kattilan kansista, jos joku ei heti hoksannut - sanoin siksi, koska huomasin sen itsekin vasta kuvan ottamisen jälkeen.

 Sitten päästäänkin asiaan, nimittäin ihan massiiviseen, järkyttävän valtavaan puutarhaan! Kaikki siellä oli millin tarkkaa, täysin geometristä ja "peilikuvamaista", toisin sanoen mitä on toisella puolella, sitä on myös toisella puolella. Keskellä kaikkea oli valtava ristin muotoinen kanaali, jossa ihmiset soutelivat.

 Vuokrattavien soutuveneiden lisäksi alueelta saattoi vuokrata sähköauton (=golfauto..?) tai pyörän. Alueella kiemurteli myös pieniä junia, niin kuin Potnapekka on Oulussa. Puutarhan kaakkoiskulmassa on myös lisää palatseja: Grand Trianon, jonka Ludwig XIV rakennutti (geometrisine puutarhoineen), sekä Ludwig XV:n aikaan rakennettu Petit Trianon, josta myöhemmin tuli Marie-Antoinetten suosima paikka. Petit Trianonin puutarhassa ei ollut kyllä mitään geometrista, mikä oli kieltämättä suhteellisen rentouttavaa.

Etäisyydet ovat aika pitkiä tuolla alueella, joten ajattelin säästellä jalkojani ja ehkä hieman taistella aikaa vastaan (pääsin liikkeelle melko myöhään, krhm...) eli vuokrasin pyörän, joka sivumennen sanoen oli surkeammassa kunnossa kuin mun oma vanha NiceRide. Suttasin sillä sitten ensin Petit Trianoniin, kiersin "talon" puolijuoksua, sekä kävin nappaamassa pari kuvaa puutarhasta, joka oli melko heinikko. Sieltä karautin suurempaan Trianoniin, jossa tein samat temput. Petit Trianon oli sisältä huomattavasti vaatimattomampi kuin Grand Trianon.. No joo, olihan niillä kokoeroakin aika paljon. Jos joku ihmettelee, miksi piti juosta ja kiirehtiä, niin siksi, etten tajunnut kuinka nopeasti aika menee. Pyörän vuokra riippui täysin siitä, kuinka kauan sitä käytti. Ja koska pyörä oli surkea, en halunnut maksaa siitä ihan omaisuutta. Selvisin kuitenkin reilulla viidellä eurolla, eli ei paha. Olis sillä pyörällä kyllä ollut kiva kierrellä muutakin puutarhaa, se oli nimittäin vähän labyrintin näköinen joistain kohti!

 

Tässä siis Petit Trianon. Okei, vasemmalla puolella oleva kuva ei todellakaan näytä vaatimattomalta, mutta muualla oli matalia, kivisiä ja pimeitä käytäviä. Ehkä niitä sitten ei ole vaan jaksettu entisöidä...?


Alhaalla olevat kaksi kuvaa ovat Grand Trianonista.

 

 Soutelijoiden ja auringonottajien joukkoon oli solahtanut myös joutsen seurueineen. :)

 

Sitten uusi päivä ja uudet kujeet! Pakko muuten mainita, että nyt tein sen mihin kaikki mua yllytti Suomessa ennen lähtöä: menin heti herättyäni ruokakauppaan, ostin patongin (siksi aamulla, että niitä olis vielä jäljellä...), juustoa ja pullon viiniä! Ehkä on pakko mainita, että juusto oli, säälittävää kyllä, siivutettua ja viini alimmalta hyllyltä, eli vähän parin euron päälle. Ehkä mää vielä opin. ;) Harjoitushan tekee mestarin.

Aamupalan jälkeen suuntana oli Montmartre. Mulla kävi tuuri, sillä tuosta lähimmältä metropysäkiltä pääsi suoraan apajille. Mulla oli kaksi tehtävää: löytää Amélie-leffan kahvila ja käydä Sacré Coeurilla. Suunnatessani kohti Amélie-kahvilaa (olin valveutuneena katsonut osoitteen Googlesta) muistin, että Moulin Rouge on myös Montmartressa. Kirosin itseäni, koska en ollut tajunnut sen sijaintia tarkistaa. Samalla sekunnilla huomasin seisovani melkein kyseisen myllyn edessä, hah. No juu, tulipa sekin nähtyä. Ehkä saan vielä aikaiseksi mennä katsomaan jotain esitystä tuonne!

Tämä on nyt se kuuluisa kahvila! Niillä oli ovessa työpaikkailmoitus. Jos rupeaiskin tarjoilijaksi..?

 

 Tähän pytinkiin olikin melkoinen kiipeäminen! Sisälle oli oikein jonoa, mutta ei pääsymaksuja, joten homma sujui aika mukavasti. Kirkon portailla istui tyttö soittamassa huilua, joten hyvät musatkin oli taattu. Sisällä oli aika kaunista, mutta melko pimeää. Kupoliin en jaksanut lähteä kiipeämään. Kiipeän sitten kun mulla on joku kaveri.

 Tasanteita oli joka portaikon välissä, suihkulähdekin löytyi. Istuskelin siinä hetken,  mutta sitten päätin ryhdistäytyä. Ostin Figaron (sanomalehti) ja päätin, että luen ainakin yhden jutun sieltä kokonaan. Lehtikioskin vieressä oli kahvila Le Petit Montmartre, ja koska mun kahvihammasta oli kolottanut jo pari päivää, juopasin ylikalliin kahvin siinä sitten. Täällä kahvilassa juotu kahvi on suorastaan raivostuttavan kallista.

 

 

 Pois päin tullessani päätin jäädä Madeleinen kirkon kohdalla pois, tsekata sen (ylhäällä vasemmalla) ja oopperatalon (vieressä) ja sitten vaan kuljailla jotain reittiä takaisin kämpille. Joku ranskalaisrouva tuli multa kysymään, missä on Galeries Lafayette, ja minä kurja innoissani aloin häntä opastamaan ihan väärään suuntaan, koska olin nähnyt yhden sen nimisen tavaratalon aiemmin, mutta aivan eri puolella Pariisia. Myöhemmin tajusin, että se oikea olisi ollut aivan siinä vieressä. Harmin paikka, toivottavasti se täti ei ole kovin vihainen... Kävin sitten itse kumminkin Lafayetten sisällä ja totesin, että se on ihan turvallinen ostoskeskus, koska multa ei ikimaailmassa löytyis mitään rahoja ostamaan sieltä mitään. Joten sinne vaan tuijottamaan kun kinut jonottaa Longchampiin tai Chaneliin. :)

 

 Tullessa muistin, että olin aamulla yrittänyt hakea sitä kauan kaivattua opiskelijakorttia, mutten silloin jaksanut jonottaa. Iltapäivällä jono ei ollut niin pitkä, joten päätin yrittää. Hetken ehdin jo seisoskella, kunnes huomasin ison lapun aivan mun nenän edessä: jos osallistuu Welcome Programmeen, saa opiskelijakortin siellä. Turha reissu taas. Jospa huomenna kävis parempi onni.. Neljäs kerta sen oikean toden sanoo?

Alhaalla on kuva pikku puistosta, joka on aivan tässä mun kämpän lähellä. En oo aiemmin oikeastaan tajunnut, kuinka kiva paikka se on.

Tää oli mun turistiviikon viimeinen päivä, huomenna alkaa oikea äksöni! Lupasin lähteä tänään tekemään ruokaa yhden vaihtarin luo, joten nyt hippulat vinkumaan että ehdin!