Bienvenue à la Laverie!

Yllättävän näppärästi se viikko vierähtää kun pitää itsensä vauhdissa. Parhaat vauhdit saa kun lähtee aamulla ja tulee 12 tuntia myöhemmin takaisin. Sen jälkeen ei auta muu kuin toivoa, että kaapista löytyy jotain ruokaa ja ennen kaikkea herkkuja. Musta on jo reilun parin viikon aikana kuoriutunut varsinainen keksimonsteri; rouskutan kekuja aamuin illoin ja valitsen kaupasta lounaaksi sen salaattiannoksen, jossa saa suklaacookien mukana. En kuitenkaan ihan vielä ole sentään vajonnut paikallisten tasolle, että ahmisin pelkkiä keksejä aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Välipalasta tulikin mieleeni: töissä eräs ranskatar voiteli yhtenä iltapäivänä puolitettuja patonginpaloja voilla ja nakkasi lopuksi leivän väliin rivin suklaalevystä. Meidän harkkareiden viaton kahvin- ja teenkeitto keskeytyi hetkeksi kun katselimme hänen touhujaan. Joku sitten sai kysyttyä, että mitä ihmettä hän tekee. Hän väitti tekevänsä perinteistä ranskalaista välipalaa lapsilleen, jotka pääsisivät pian koulusta. Hihitimme epäuskoista naurua, mutta hän ei vaihtanut selitystään, joten ei auttanut kuin uskoa tarina todeksi. Voi, jos itsekin olisi ala-asteikäisenä saanut suklaaleipää joka päivä koulun jälkeen kouraansa.

Eräänä päivänä olimme Kristiinan kanssa tutkimusmatkalla
Galeries Lafayetteen. Sitä ympäröivät kahvilat olivat sen verran
tyyriitä, että päädyimme syömään kuivia kanawrappejamme
Opéra Garnierin portaille, jossa valitettavan epävireinen
taiteilijan viritelmä lauleskeli rakkauslauluja
innokkaan opiskelijaryhmän laulaessa mukana.
Kuulimme mm. Macarenan kiinaksi, ellen ihan väärin muista.

Ranskalaiset elävät siis kunnon sokeritokkurassa läpi elämänsä: se alkaa lapsena viattomilla kekseillä, kaakaolla ja suklaaleivillä ja jatkuu nutellalla, hiukan erilaisemmilla kekseillä sekä tietysti croissanteilla ja pain au chocolateilla. Huipennukseksi he aloittavat viininjuonnin siinä viimeistään murrosikäisenä, joten avot. Täytyy kyllä todeta, että lapset, joita olen metroissa nähnyt, ovat olleet järjestään todella rauhallisia ja vaitonaisia, mikä puolestaan sotii aiempaa väittämääni vastaan. Liekö syynä sitten hyvä kasvatus tai jokin muu maata vavisuttava keino saada heidät hiljaiseksi, mutta ainakin se toimii. Täkäläiset lapset ovat muuten todella hellyyttäviä suurine suklaasilmineen ja kikkaratukkineen. Ehkä rauhallisuus kuuluu tähän valloittavaan ulkonäköön?

Lafayetten kattoterassi oli valitettavasti suljettu. Oikeastaan juuri näkymien takia kiipesimme kaikki seitsemän kerrosta ylös. Ei auta kuin tulla uudestaan....

Budjettimme riitti juuri macaroneihin, ja
omani olikin ehkä maukkain ikinä syömäni
macaron. Sen nimi taisi olla Sisilian puutarha.

Viikonlopun saldona jäi jälleen yksi suuren suuri rasti seinään: pyykinpesu itsepalvelupesulassa! Kadulle päin ne näyttävät juuri niiltä paikoilta, joissa murhaajat pesevät todistusaineistot pois vaatteistaan tai muuta yhtä karmivaa. Syytän täysin paikan kliinisen valkoista "sisustusta". Joka tapauksessa sinne meneminen hieman jännitti, joten päätimme Kristiinan kanssa ottaa asian yhteisenä elämyksenä ja sovimme tärskyt lähelläni sijaitsevaan pesulaan.

Valitsimme päivän taas parhaimmilleen nappiin. Avenue Secrétanilla (pesulaan ja metrolle mennessä yksi oleellisimmista teistä tässä alueella) oli juuri lauantaina joku katukirppispäivä, mikä tarkoitti sitä, että ihmiset myivät ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä kadun molemmilla puolilla, ja loput ihmiset töllistelivät myyntiartikkeleita koko tien leveydeltä. Yritin mennä Kristiinaa metrolle vastaan. Olin pakannut kolme suurta kassillista parin viikon pyykkejä mukaan. Astuessani kotikadultani pois ja nähdessäni väenpaljouden purskahdin nauruun -- kenellepä muullekaan tällaista sattuisi. Puolet matkasta luovin lihamassan keskellä, toisen puolen (hermoni menetettyä) harpoin autojen seassa. Tulomatka yhdessä oli vielä vaikeampi; ihmisiä on vain mahdoton ohittaa, varsinkin valtavien pyykkisäkkien kanssa. Lopulta pääsimme laveriehen ja saimme koneet pyörimään, joskin hieman sössin lakanoiden pesulämpötilojen kanssa. Lopputuloksena puhdasta pyykkiä ja ensimmäinen englanninkielinen keskustelu tällä alueella erään amerikkalaisen pyykinpesijän kanssa.

On ihan mahtavaa kun tällaisissa tilanteissa on seuraa, joka ymmärtää huumorin päälle!

Hieman kuvakaappausta lauantain kirppiskadusta.

Metroaamut ovat edelleen painajaismaisia. Ihmiset puskevat ja tönivät toisiaan mahtuakseen kyytiin. Ruuhkaisimmilla asemilla on metron ovia "suojelevien" turvaporttien lisäksi vielä henkilöitä, jotka sääntelevät ihmisten liikkeitä metroon ja sieltä pois. Yleensä olen itse päässyt hyvin massan mukana sulloutumaan sinne pieneen kapseliin, pidellen laukuista tiukasti kiinni. Piti oppia kantapään kautta, että reppuja ei todellakaan katsota hyvällä. Pientä kihelmöintiä luo se, kun mahdut kyytiin porukan viimeisenä ja jännität ovensuussa, jääkö tukkaa, takkia tai jotain muuta ruumiissa kiinni olevaa ovien väliin. On sekä huvittavaa että kammottavaa nähdä nenän eteen lipuva metro, joka on niin täynnä, että ihmiset ovat liiskautuneet huuruisia ovia vasten. Ensin se naurattaa, mutta pian sitä alkaa miettiä, että miten sinne sekaan saa sullottua itsensä -- töihin on kuitenkin ehdittävä ajoissa. En tiedä mitä tapahtuisi, jos täällä ei olisi metroa ja RER-junia.

Sunnuntaina kävin Vallée Villagessa, Pariisin ulkopuolella sijaitsevassa outlet-kylässä. Siellä oli edelleen paljon kalliita liikkeitä ja rikkaita aasialaisia... ja sitten minä, jonka jokainen kassi tarkastettiin turvamiesten toimesta moneen otteeseen. Ei minulla omastakaan mielestäni ole paljon rahaa, mutta kai köyhä opiskelijakin saa jotain ostaa. Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan terrorismin uhka on edelleen korkein mahdollinen ja toimenpiteet sen mukaiset, joten ehkä sitten kaikkien muidenkin ostoskassit katsottiin läpi, jos he kävivät kysymässä bussipysäkkiä. Mene ja tiedä.

Perjantaina jätin salsatunnin väliin, sillä menimme elokuviin katsomaan Kesäkaverit! Kyllä vain, Finlande en 3 films -tapahtuma oli viime viikonloppuna, ja sen kunniaksi saimme katsella suomalaista leffaa ranskalaisilla tekstityksillä sekä nauttia viini- ja suklaatarjoilusta esityksen jälkeen. Mukana tilaisuudessa oli myös elokuvan ohjaaja, Inari Niemi, jolta sai esittää kysymyksiä leffaan liittyen. Paikalla oli suomalaisten lisäksi yllättävän paljon ranskalaisia!

Metrossa meiltä kysyttiin, olemmeko suomalaisia. Seuraava kysymys kuuluikin,
onko kaikilla suomalaisilla vaalea tukka ja siniset silmät. Yritimme kovasti vakuuttaa, ettei asia ole ollenkaan niin.

Jotta uskaliaat liikunnalliset kokemukseni eivät jäisi pelkkään salsakokeiluun, tänään osallistuin suurlähetystön pilatestunnille töiden jälkeen! Ohjaaja nauroi minulle päin naamaa: "Et taida puhua ranskaa kovin hyvin!? Ilmeisesti tämä on sinulle tosi vaikeaa!" "oui oui..." Mitäpä sitä kieltämään. :D Tunnin jälkeen pääsimme Maijan kanssa naisten saunavuorolle, ihanaa!!

Elämäni ensimmäinen Pariisissa syömäni pitsa.
Ei valittamista.

Päivän kieliharjoitukset olivat varsin tuottoisat: opin ruumiinosia ranskaksi ja tilasin pitsaa puhelimessa ranskaksi, koska netti ei suostunut ottamaan tilaustani vastaan. Parfait! Suosittelen kokeilemaan créme fraîchea pitsan pohjalle tomaattikastikkeen sijasta. Sain pitsareissulla myös uuden nimen: Mme Calinel. Ilmeisesti tavasin nimeni erittäin onnistuneesti tälle pitsapojalle.



Pääsiäistä odotellessa ja suklaata syödessä! Sitä onkin syytä odottaa, sillä suuntaan Barcelonaan lomapäivien viettoon, jess! Saatamme samalla juhlistaa äipän pyöreitä vuosikymmeniä..:) On kutkuttavaa saada koko porukka kasaan, en ole velikultaakaan nähnyt sitten joululoman.

À bientôt!

Sää on ollut viime päivien aikana melko epävakaista. Ensi viikolle on kuulemma luvassa vihdoin aurinkoa!

Vaikka en oo vaaleanpunaisen ystävä, nää puut saa luvan olla se poikkeus sääntöön.

Tässä on mun mielestä pieni kiteytys perus-Pariisista: kapeat tiet, kauniit talot, pieni puistonpläntti, metro, hienostunut leidi, vanhanaikainen pyörä (ja mies, hih) sekä semisti kosteahko ilta (senkin voi määritellä monella tavalla). Sitten on se ruma puoli, josta nyt ei täällä tarvi välttämättä niin lörpötellä; totuus on, etten uskalla kuvata sitä.

Saunassa oli hyvin rauhoittava, suomalainen maisema ja hyvät löylyt!