Ma vie à Paris: Kuumia kuulumisia

Taas yksi todiste siitä, miksi ei pidä urautua liikaa omiin tapoihinsa: kokeilin lauantaina ex tempore lähteä drinksuille siltä kolmannelta ja siihen asti tuntemattomalta metroasemalta, Colonel Fabienilta. Katsoin kartasta, että sinne ei pitäisi olla vaikea löytää. Ja voilà, sinne olikin paljon lyhempi ja miellyttävämpi tallustaa kuin sille toiselle asemalle, joka on paljon ruuhkaisempi kaiken aikaa. Tänään löysin matkan varrelta leipomon, josta sai vielä illallakin uunituoreen patongin, joka valehtelematta suli suussa.

Anyhow, aurinkoisia terveisiä Barcelonasta! Reissu oli moninaisten esisattumusten jälkeen varsin onnistunut ja rentouttava. Kokemukseni Air Francella oli valloittava: he hurmasivat minut luonnollisesti ilmaisella tarjoilulla, joka sisälsi punaviiniä. Kaupunki on tunnelmaltaan rento, joskin muita turisteja oli hieman liikaa mun makuun. Itsehän en varmasti ärsyttänyt ketään toista turistia... Annan kuvien puhua puolestaan:

Park Guell

La Pedrera

Perun puheeni audioguidesta;
se oli yllättävän hauskaa!

Espanyan aukio

La Sagrada Familia, jonne oli vaikeampi päästä kuin osaisi kuvitellakaan!

Basilikan sisätilat olivat valmistuneet sitten viime kerran. Wau!

Olympiakylä

Olympiastadion vuosimallia 1992, yo.

Pääsiäisen jälkeen arki jatkui kolmella työpäivällä, joiden aikana ehti tapahtua melko paljon. Edustustossamme järjestettiin seminaari Suomen päättävissä asemassa oleville virkamiehille eri organisaatioista, ja yhdessä he sitten pohtivat, miten Suomen saisi taas kasvu-uralle esimerkiksi koulutusta apuna käyttäen. Mukana oli myös varapääsihteeri Kiviniemi; sain kunnian ottaa hänen kännykällään ryhmäkuvan poppoosta, iiks! Kuva on kuulemma Twitterissä..

Jotta naaman sais kesimään oikein kunnolla, pitää mennä ulos syömään!

OECD -- Château de la Muette

Châteu de la Muette -- Henri de Rothschildin
lahja OECD:lle

Työajan ulkopuolella ehti myös tapahtua kaikenlaista. Torstaiaamuna minun oli määrä suunnata suur-Pariisin puolelle, Porte de St Cloud'iin, josta sitten oli määrä löytää yhdelle OECD:n rakennuksista, sillä seminaarin eka osuus oli siellä. Olin ilmoittautunut yhteisvaellusryhmään metroasemalta, jotta minun ei tarvitsisi yksin hortoilla tuntemattomalla alueella kiireessä. Täytynee mainita, että kontolleni oli myös valtuutettu suurlähetystön järkkäri, joka ei ainakaan vaikuttanut siltä halvimmalta mahdolliselta lelulta. Lähtötilanne oli siis semisti jännittävä. Samaisena aamuna, juuri lopeteltuani aamiaistamista, naapurissa alkoi soida palovaroitin. Kurkkasin käytävään, ja naapurin oven raosta tuprutti tummaa savua. Siinä pienessä paniikkitilassa ehti miettiä kaikenlaista, ja fiksuna tyttönä jatkoin pukemista ja ripsivärin töhräämistä. Samalla tarkkailin, näkyykö liekkejä ja tuleeko savua lisää (kuinka viisasta...). No sitten aloin jo huolestua naapurista, vaikka kuulin, että hän on tajuissaan. Käytävälle kurkatessani hän pyysi minua kurkottelemaan kattoonsa, jotta saisi laitteen hiljaiseksi (täällä on tosi korkeat huoneet). Hän väitti siivonneensa ja paahtaneensa leipää, ja että liekkejä ei ollut ollut. Niinpä niin. Selvittiin siis säikähdyksellä, mutta myöhästyin metroasematreffeiltä ja jouduin suunnistamaan talolle yksin. Hortoiltuani ensin motarirampilla (ne eivät ole täällä niin selkeitä kuin Suomessa), löysin oikean tien ja lopulta perille asti. Propsit lähes ehjille sukkahousuille tän kaiken jälkeen. Seminaari oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut; sain hieman jopa tuta, millaista on virkamiesten työmatka.

"Hymyilkää, teitä kuvataan!"

Äänestäminen oli mahdollista keskiviikosta sunnuntaihin, paikkana tietysti suurlähetystö. Ehdokkaat olivat omalta kohdaltani pahasti hakusessa, ja myös aikataulullisista syistä johtuen äänestäminen jäi lauantain viimeiselle tunnille, mikä oli jälleen erittäin fiksua. Jonoa oli ulos asti ja sekös hämmensi mua, joka oli ajatellut tulla ja sujauttaa äänen laatikkoon ja lähteä livohkaan. Äänestysreissulta mukaan tarttui yksi vanha ja yksi uusi Pariisin tuttu, joten treffasimme porukalla samana iltana Ménilmontantilla yhdessä erittäin miellyttävässä baarissa (hieman avatakseni tätä: esimerkiksi viinilasi kustansi kokonaiset 2,30€). Paikan päälläkin saimme uusia tuttavuuksia, joiden kanssa ilta vierähti hyvin sukkelasti.

Äänestyksen jälkeen paikalle pärähti polttari-
porukka, josta morsian ja yksi rivijäsen olivat
olleet Rovaniemellä vaihto-oppilaana.
He innokkaasti latelivat osaamiaan lausahduksia
suomeksi ja halusivat kuvata meidät sankarin kanssa.

Lauantaina koin uuden elämyksen, jota varten olin kerännyt monta viikkoa rohkeutta. Uskaltauduin nimittäin uimahalliin, jos sitä nyt semmoiseksi voi sanoa. Kyseessä oli siis liikuntakeskus Pailleron, jossa on myös kuntosali ja luistinrata (!!!) uima-altaiden lisäksi. Tiesin kyllä, että systeemi on hieman erilainen, mutta en silti välttynyt pieneltä epämukavuuden tunteelta yhteispukkareissa ja -suihkuissa, enkä huvittuneisuudelta lukiessani kaakeliseinästä tiukan määräyksen: "alastomuus kielletty!". Uimalakki oli onneksi pakollinen. Kuntoradat oli jaettu nopeuksien mukaan, mutta nopeimmankin radan uimareista osa olisi voinut mielestäni kellua jossain muualla. En siis välttynyt mulkoiluilta, enkä yhdeltä kyylältäkään. Onneksi minut pelasti erittäin ystävällinen brasilialaisrouva, joka tarjosi saippuoitaan käyttööni, ja sain näin hyvän syyn jäädä suihkuun pidemmäksi aikaa. Lippu uimaan kustansi 3,10€, joten saatanpa harkita vaikka uutta uintikertaa, paikka kun sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kotoa. Pitää vielä ihastella varsinaisen kuntoaltaan rakennusta, jonka seiniä koristi mosaiikkikaakelit ja saimme uida luonnonvalossa lasikaton ansiosta!

Le Marais

Républiquen aukion laitamilta;
otettiin kuva siksi, että muistettais palata tuonne!

Lämmöt alkavat olla nyt kohdillaan, ja naamani on palanut jo pariin otteeseen. Olen kuullut yllättävän paljon huvittuneita ja kauhistuneita kommentteja naamani ja erityisesti nenäni punertavasta väristä.

Tämän tajunnanvirran jälkeen on hyvä lopetella ja suunnata yöpuulle. Ollaan kuulolla!