Syysloman ehdoton huipentuma oli tämänpäiväinen reissu Normandiaan Paulinen kanssa! Pauline varoitteli mua etukäteen huonosta (kylmä, sateinen, tuulinen) ilmasta ja käski ottaa vedenpitävät ja lämpimät vaatteet. Minähän tein työtä käskettyä, varsinkin kun aamulla huomasin, että ihan aikuisten oikeasti sataa vettä.
Meillä oli pieniä teknisiä ongelimia auton kanssa aluksi: piti käydä ostamassa uusi tuulilasinpyyhkijä, tankata ja lisäillä ilmaa renkaisiin, ihan sellasia perus naisten hommia jne.. ;) Pienen pienellä ja supersöpöllä Renault Twingolla me kuitenki päästiin hyvin perille ja takas - mulla oli erittäin hyvä ja pätevä hovikuski!
Viivästyneestä ja vähän epäilyttävästä aamusta huolimatta me huomattiin pikku hiljaa, että sentään kaikki asiat ei ollu menny pieleen - sadepilvet väistyivät ja tilalle tuli sininen taivas ja auringonpaiste!
Meidän eka kohde oli Deauville; pieni, suht kuuluisa ja rikkaiden turistien kaupunki. Noinkin pieneen "kaupunkiin" oli saatu kaksi kunnon kokoista kasinoa, luksushotellit ja kaikki elintärkeät ja huippukalliit merkkiliikkeet - siis täydellinen shoppailuympäristö meille! Toisin sanoen, ainut mihin meillä oli rahaa shoppailla, oli maukas lounas, joka yllättäen oli ihan järkevän hintainen. :)
No minä onnetonhan tietysti sekosin heti näistä ihanista taloista ja pihoista! Matkalla huomasin myös, että täällä ruska on melkeimpä parhaimmillaan - sehän oli siis meidän pieni ruskaretki pohjoiseen. :P Olin myös niin onnellinen kun näin oikeasti jotain vihreää - siis oikeasti vihreää, eikä vihreitä vaatteita kaupan hyllyillä. Normandia on ilmeisesti myös tunnettu lehmistä ja lampaista, niitä hortoili siellä sun täällä. Mutta oli niillä lääniä hortoillakin - maisema oli aivan ihanan aavaa ja autiota! En varmaan kuulosta ollenkaan kaupungissa monta kuukautta olleelta vangilta tai mitään.. ;)
Deauvillen ranta on myös hyvin kuuluisa, täällä on vieraillu monet julkkikset ihan Pierce Brosnanista ja James Deanista lähtien. Vaikka oli melko kova tuuli, ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Pauline tiesi kertoa, että tää laudoitettu alue on tehty siihen aikaan, kun hienot naiset ovat olleet liian hienoja kävelläkseen hiekalla. Opin siis uuden sanan: les planches, joka tarkoittaa tätä laudoitettua aluetta.
Tietysti meidän piti syödä jälkkäriksi Crème brûléet! Me muuten syötiin ravintolassa, jonka nimi oli "Jahti" - se näytti sisältä aivan oikealta jahdilta!
Syönnin jälkeen suunnattiin seuraavaan kohteeseen: Honfleuriin.
Honfleur on kuuluisa ainakin tästä ihanasta satamasta. Meillä olikin seurana sankoin joukoin muita turisteja nauttimassa mukavan lämpimästä ilmasta. Tai no.. Muilla oli talvitakit, mulla oli vaan ihan tavallinen takki, mikä vähän huolestutti Paulinea aluksi.
Mehän kierreltiin myös matkamuistomyymälöitä ja ihailtiin kaikkia söpöjä käsitöitä, joita oli myytävänä. Nämä "mukit" oli mun mielestä aika hauskoja, varsinkin kun me tajuttiin mitä varten ne on tehty - siiderin juomiseen! Itse en oo kyllä törmänny siideriin ihan missään täällä, mutta Normandiassa taidetaan tehdä jonkin sortin siideriä - ainakin sitä on monesti myyty Lidlissä... Kassatyttö ei unohda traumaattisia pelkoja isoista vihreistä lasipulloista, jotka pyörivät vaarallisesti pitkin kassahihnaa...
Ei voi rumuudesta syyttää tätäkään paikkaa. Itse asiassa, tykkäsin Honfleurista enemmän, koska siellä näytti olevan ihan tavallisiakin ihmisiä niiden rikkaiden - tai ainakin rikkaalta näyttävien - seassa. Myös tunnelma oli jotenkin kodikkaampi, eikä tuuli kiusannut vähääkään.
Jonkun aikaa kierreltyämme pitkin ja poikin me istahdettiin kahvi/kaakaopaussille eräälle terassille, johon vielä hetken paistoi aurinko. Ilmapiiri oli niin rauhallinen ja kodikas etten osaa edes selittää sitä; en usko, että sitä edes voi löytää Pariisista. No kuitenkin, parkkiaika loppui ja meidän piti lähteä takaisin kotia kohti.
Meillähän oli päivän "parhaat" hetket panoramakuvassa kun ajeltiin auringonlaskussa takaisin päin. Maisema oli tosi aavaa, joten taivaan eri värit näki tosi hyvin. Loppumatkasta me jopa juteltiin hetki ranskaksi, joka tuntui niin hassulta kun on tottunut puhumaan englantia toisen kans. Alun kauhun jälkeen se ei ollutkaan niin kamalaa. En tiiä miksi, mutta jotenkin tutuille ihmisille on paljon pelottavampaa puhua ranskaa kuin ventovieraille..! :O
Nämä maksusysteemit oli jotenkin huvittavia mun mielestä.. Niitä oli monta tuonkin matkan aikana, ja kaikissa oli eri hinnat kaiken lisäksi. Me maksettiin reilun kahden ja viiden euron väliltä aina, lukuunottamatta grande finalea just ennen Pariisia, yllättäen pilvenpiirtäjäalue La Défensen liepeillä, kun motarimaksu olikin 8 euroa! Me kauhisteltiin sitä hieman, mutta kassatyttö sanoi vaan tyynesti, että "Se oli kallis tie." No joo, koko matka oli melkeinpä pelkkää tunnelia ja fancyjä valoja, että eipä ihme. Illalla mut vietiin oikeen kotiovelle asti, ja navigaattorihan ohjas meidät tyylikkäästi Champs-Elyséen kautta! Vaikka tykkäsin Normandiasta ihan valtavasti sen tilan ja idyllisen ranskalaisen maaseutumaiseman takia, niin taidan silti ymmärtää, miksi ranskalaiset on niin ylpeitä pääkaupungistaan. Sen huomaa vielä paremmin pimeällä kaikkien hienojen valaistusten kanssa. Pariisin hallintoalue (Pariisi ja sitä ympäröivät alueet) on nimeltään Île-de-France = Ranskan saari/saareke, eli koko Ranskan "keskus". Ja sen ihan oikeasti huomaa.
Vive la France!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti