Bretagne

 Ei kyllä heti tulis mieleen kun Pariisissa on, että jossain päin Ranskaa ihmisillä on oikeasti tilaa ja ympärillä on täysin hiljaista.

Mua pyydettiin Vaasassa olleiden vaihtareiden mukaan yhden vaihtarin perheen taloon viikonlopun viettoon. Olin tosi innoissani ennen reissuun lähtöä siitä, että näen oikeasti jotain muutakin kuin matkamuistokauppoja ja koukeroisia parvekkeita - että pääsen näkemään oikeaa ranskalaista elämää.

 Perjantai-iltana, kun Anaëlle ja Pauline olivat päässeet työharjoitteluistaan, me lähdettiin ajelemaan kohti Bretagnea ja Penvinsin kylää. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen: vettä tuli välillä niin paljon, että tienviitat peilautuivat tiestä niinkuin puut peilautuu järvestä. Pariisissa oli taas ihan normaalisti valtavat iltaruuhkat ja meno oli aika railakasta. Se vaatiikin vähän potentiaalia ajella näillä teillä, kun nopeutta on aina monta kymmentä km/h enemmän kuin Suomen nyt jo säälittävän kokoisilta tuntuvilla teillä. Tytöt tuumas, että tää on vielä pientä kun minä puristin penkkiä rystyset valkoisina ja pelkäsin, että edellä ajavan äkkijarrutus lyttäis meidän Twingon ihan pannariksi. Mutta eei, me selvittiin ihan niin kuin me selvittiin sunnuntai-iltanakin ruuhkasta, joka oli tavallista tukkoisempi syyslomien loppumisen takia.

Perillä me oltiin joskus pikkutunneilla, joten kaiken tajusi paremmin vasta seuraavana aamuna. Itse sanoisin tätä taloa jonkin sortin linnaksi, oli se sen verran eksoottinen mun aiempiin kokemuksiin verrattuna. Ikkunaluukut oli niin söpöjä, mutta aika työläitä kun niihin pääsi käsiksi vasta monien ikkunakerrosten jälkeen. Anaëlle olikin meidän ikkunaluukkujen aukoja. :)

 Lauantaina aamupalan jälkeen me ajeltiin ruokaostoksille yllättävän isoon (ja halpaan!) ruokamarkettiin. Mua vähän ihmetytti, että semmosen tuppukylän vieressä oli montakin isoa markettia, mutta Benoit sanoi, että kesäisin porukkaa on huomattavasti enemmän kuin talvella.. ymmärrän kyllä hyvin.

Tietysti mun piti päästä kuvaan norsun kanssa, kaimoja kun kerran ollaan. Me löydettiin myös muita hauskoja leluja, joita nyt ei sitten kuitenkaan ostettu.. :(

 Lounaan jälkeen ennen rannalle lähtöä nämä reppanat halus välttämättä pitää siestaa ja katella telkkaria - just kun mulla olis ollu eniten energiaa seikkailla. :D Mutta hyvin meillä aika kului kun HIMYMiä tuli telkkarin täydeltä, ja vielä kun Nicolas asensi dubbaukset veks niin avot!

 Penvinsin ranta oli kyllä ihana - ja tuulinen! Me ei edes oltu ainoita vierailijoita, siellä riitti ihmisiä monella asialla: käppäilijöitä, leijan lennättäjiä ja lenkkeilijöitä. Rannat oli täynnä simpukoiden ja ostereiden "kuoria", joten maiseman lisäksi ihmeteltävää riitti.

 Sää Bretagnessa oli tosi hassu. Katsoin ennen lähtöä, että lauantaina olisi pilvistä ja paljon sadetta, mutta loppujen lopuksi ne olivatkin nopeita ja ärhäköitä sadekuuroja, joita tuli ja meni. Me satuttiin rannalle täydelliseen aikaan; nähtiin myös kuinka nopeasti saderintama tuli mereltä, mutta onneksi vältettiin se. :)

 Näitä olis riittäny kotiin kannettavaksi muillekin kun mulle! Mua on jo tässä vaiheessa alkanut huolestuttaa, että miten saan ikinä itteni ja kamani täältä raahattua Suomeen, niin jätin sitten keräilemättä noita ihmeellisyyksiä...

 Mulla tuli jossain vaiheessa viikonloppua mieleen, että miten hassua on, vaikka kaikki kuusi muuta ovat ranskalaisia, silti he eivät tunteneet toisiaan (tyttöjä lukuunottamatta) ennen Suomeen tuloa - ja kuinka paljon he nykyään pitävät yhteyttä. Ihmeellinen tämä Erasmus tosiaan. :)

 Tein viikonloppuna nin paljon asioita, joita en oo ennen tehnyt: lennätin leijaa, ajoin autolla Ranskassa ja söin raclettea! Jouduin myös tehdä poikkeuksen ja nukkua makuupussissa sekä sukat jalassa, mikä tuotti jo toisena yönä hieman vaikeuksia - luovutin ja haalin itselleni oikean peiton! Tuollainen harvoin asutettu kivitalo osasi olla melko kolea, varsinkin noin meren rannalla! Toinen outous mulle oli kengät jalassa käveleminen sisällä. Sitä tehdään kyllä Pariisissakin, mutta se ei vaan vieläkään uppoa mun tajuntaan normaalina asiana..

Rannalta me suunnattiin Vannesiin, lähimpään kaupunkiin. Olin saanut ennakkovaroituksen, että se on tosi kaunis, ja täytyy myöntää että näin oli. Kamera sai tehdä lujasti töitä tuona päivänä!

Me kierreltiin kaupungilla hetki ennen kuin lähdettiin takaisin tekemään ruokaa. Mulle kerrottiin, että raclette on varmasti parasta mitä tulisin ikinä syömään. Oon niin suuri ruuan fanittaja, että en osaa kyllä sanoa, oliko se parasta, mutta hyvää joka tapauksessa! Ja ihanan sosiaalinen tapa syödä, ruokaa kun "valmistettiin" samalla kun sitä syötiin, niin aikaa kului ihan kiitettävästi. :)

 Pääsin myös juomaan ekaa kertaa elämässäni ihan aitoa ja oikeaa shamppanjaa! Nicolas opiskelee jotain viiniteollisuutta ja -markkinointia, joten viinit meillä oli vähän ns. parempaa luokkaa. Kysyin, että pitäisikö skumpan ja kuoharin välillä huomata makueroa. Ei kuulemma, mutta shamppanja on siksi arvostetumpaa, koska se oli "ensimmäinen" ja sitä myytiin kalliilla hinnalla hoveihin ja muihin huippupaikkoihin. Eli ainut ero on nykyään hinta ja tuotantoalue. Ranskalaisten logiikka asioissa on jotenki niin hellyyttävää aina välillä....

 

Illalla me alettiin pelaamaan, mm. Cluedoa, joka oli ihan hauska kokemus ranskaksi. :D Nuo smurffikarkit on kuulemma parhaita karkkeja ikinä, mutta mun mielestä suomalaiset karkit on parempia. En jaksanut välittää tuimista katseista, joita sain tuosta kommentista...

Multa myös kysyttiin, ikävöinkö suomalaista ruokaa, ja kun vastasin että joo välillä, sain jatkokysymykset: Mitä on suomalainen ruoka ja mitä siitä mää kaipaan? Mun argumentit loppu kielimuuriin, en tiiä käännöksiä niille ruuille joita kaipaan, ja ruisleivän nyt kaikki tietää. ;)

 

 Sunnuntaiaamuna me värkättiin oikeen huolellinen ja kunnon brunssi! Se oli iso ja monipuolinen - sillä ähkyllä jakso kuitenkin melko pitkään matkustaa.

Erityishuomio keskellä kuvaa olevaan omenakakkuun, joka oli jumalaisen hyvää!!! Benoitin äiti oli tehnyt sitä majaillessaan edellisen viikon tuossa talossa. Me kyllä tuhottiinkin sitä melko kovaa kyytiä!

 Kaiken tuon lisäksi meillä oli itse tehtyjä croissantteja, leipää, salaattia ja mitä vielä..!

Mulle tuli kielioikosulku tuon viikonlopun aikana. Sain kuunnella ja puhua ranskaa ihan kunnolla ja siihen sekaan sopottaa englantia niin etten enää tiennyt lopuksi mitä kieltä mun olis pitäny puhua. Oli kyllä kiva huomata, kuinka paljon kuullunymmärtäminen on kohentunut tässä muutaman kuukauden aikana; kuinka paljon hyötyä on ollut kielikurssista koulussa!

 Kotimatka alkoi ja pääsin ihailemaan kunnon ruskaa! Värit oli aivan ihanan kirkkaita ja uskallan väittää, että täällä ruska-aika kestää paljon kauemmin kuin Suomessa. Musta tuntuu nimittäin, että oon viimeisen kuukauden jo väittänyt, että NYT on ruska..

Oli aivan ihana viikonloppu! Siksi tympikin oiken urakalla tulla takasin kotiin ja yrittää orientoitua arkeen ja hommiin. Jospa tää motivaatiopula ei kasvais liian isoksi, että saan hommat tehtyä ennen kuin tulee ongelmia!