Dîner de conférence

 Tämä viikko on ollutkin vähän erilainen muista. Nyt alkaa olla lukukausi siinä pisteessä, että koulua on enää muutama viikko, jonka jälkeen alkaa tentit.
SciencesPo:ssa on kuulemma perinteenä se, että mennään kurssin kanssa syömään illallista. Ilmeisesti tämä perinne koskee niitä kursseja joissa on yli sata oppilasta ja luennon lisäksi pienryhmäopetusta. Ekassa kuvassa vasemmalla on Politics in the EU-kurssin professori, Christian Lequesne, joka on ilmeisen kuuluisa herra, ainakin googletusten perusteella. Oikeassa reunassa on hänen avustajansa Marie-Eva, joka opiskelee viimeistä vuotta. Hän järjesti koko illallishomman.

 Meidän illallinen oli ns. buffetti, eli pöytään kannettiin vasemmalla näkyvää ruokaa niin paljon kuin me vain jaksettiin syödä. Täytteitä oli monenlaisia - jopa jälkkäri oli tehty samanlaiseen pohjaan! Oli ihan mielenkiintoinen (ja hyvänmakuinen) ruokailu, en oo ikinä ennen syönyt mitään tuommoista.

Tullessa huomasin, että tähän lähikadulle oli rykästy jouluvalot ja vieläpä laitettu töpselit seinään! Sieltä se joulu tulee ;)

 Eilen illalla me kokoonnuttiin ranskan ryhmän kanssa meidän opettajan kotiin syömäilemään ja juomailemaan. Nyyttäri-idealla jokainen toi jotain, ja me saatiinkin maisteltua aika monen eri maan ruokia!
 Aluksi näytti, ettei ruokaa ole tarpeeksi, kunnes pääruuan tuojat saapuivat. Loppujen lopuksi ruokaa jäi paljon ylikin - opella on varmasti helppo viikonloppu kun ei tarvi kokata! :D

 Tietysti illan ehtona meillä oli se, ettei kukaan puhu mitään muuta kieltä kuin ranskaa. Loppujen lopuksi se ei oikeastaan edes hidastanut meidän jutteluja. Oli kiva puhua kieltä - jota ei kovin hyvin osaa - sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat myös opetteluvaiheessa.

Kuvia tulikin otettua melko runsaasti, itse kenenkin toimesta pitkin iltaa: laitoin alkuillasta kameran pöydälle ja sillä sitten napsittiin kuvia. Seuraava probleema tälle tekniikan ihmelapselle onkin, että miten saan lähetettyä kymmeniä kuvia helposti melkeen 20 ihmiselle...

 Jos suolaiset ruuat oli hyviä niin jälkkärit ne vasta ihania oli! Meidän ryhmässä on myös yksi viinispesialisti Saksasta, joka opetti meitä tuijottelemaan ja nuuhkimaan eroja eri viinien välillä. Martinella oli myös hyvät musavalikoimat, joten taustamusiikki oli oikein osuvaa rentoon tilanteeseen. :)

 Meidän edellisen esseen aiheena oli satu, jotka me saatiin takaisin tällä viikolla. Martine halusi lukea pari satua, jotka olivat erityisen hauskoja ja suloisia, joten meillä oli myös pieni satutuokio keskellä iltaa.

Tällä tytöllä (toinen oikealta) on synttärit tänään, joten puolen yön jälkeen me kaikki laulettiin onnittelulaulu omalla äidinkielellä hänelle. Se oli melko hauskaa puuhaa kun muut yrittivät aina laulaa mukana.

En muista, että olisin koko syksynä nauranut kerralla niin paljon kuin eilen iltana. Bussissa istuessa me voivoteltiinkin, että mahaan ja poskiin sattuu kaikki se nauraminen. Mutta sehän pidentää ikää, eikö?