Täytyy sanoa, että Nukkumatti ei ole ollut mulle kovin ystävällinen tässä syksyn aikana. Kun taas heräsin aamulla siinä puoli kuuden aikoihin ja kokeiltuani kaikki mahdolliset (ja tuloksettomat) nukkumisasennot, päätin luovuttaa ja ruveta tuijottaan töllöä. Nyt alkaa telkkarin katsomisessa olla jotain mieltäkin kun saattaa hyvällä tuurilla jopa ymmärtää jotain. Voin myös todeta, että kyllä ranskalaisilla lapsilla on hyvät oltavat! Oli arki tai pyhä, niin lastenohjelmia pyörii useammalla kanavalla - viikonloppuisin niitä menee yli kymmenellä, ainakin mun laskutoimitusten jälkeen. On piirrettyä, animaatiota ja ihan oikeita ihmisnäyttelijöitäkin. Ja mikä parasta, lapsille on omat säätiedotukset, joissa kerrotaan päivän lämpötilat eri osissa maata ja näytetään kuvin, että miten tulisi pukeutua oikein sään mukaan. Melkeen tekee mieli alkaa seurata niitä ohjelmia kun tuijotella ykköset päällä kimaltelevaa, anorektisen laihaa meteorologia, jonka tarkoitusperistä en ole vieläkään ihan selvillä - esitelläänkö siinä itseä, vai sitä sääkarttaa.
Tänäänkin piti sataa täysillä, mutta toisin kävi. Se oli toisaalta mun onni, sillä se paransi mun sunnuntain suunnitelmia todella tuntuvasti. En muista, millon viimeksi sunnuntaina olisin ollut näin hyvällä tuulella aamusta iltaan, enkä oikeastaan luonut kovin isoa ajatusta koulutehtäville.
Tässä alkaa pikkuhiljaa niin sanotusti "jättää hyvästejä" monille kivoille paikoille. Kävin aamulenkillä pitkästä aikaa Eiffel-tornin juurella olevassa puistossa ja iltapäivällä, kahviteltuani ensin Merin kanssa, lähdin La Défenseen joulumarkkinoille. Oli sinänsä eksoottista olla perinteisillä joulumarkkinoilla pilvenpiirtäjien keskellä. :)
Joulumarkkinoita siis on monia täällä. Yhdistävä tekijä kaikille on kuitenkin se, että kaupattava tavara ei juurikaan vaihtele, ainakin tällaisen kokonaiskuvan olen nyt saanut. Eniten kaupaksi käyvät lämmin viini ja erilaiset naposteltavat, niin suolaiset kuin makeatkin. Myös jouluherkkuja myydään kai suht kivasti ja jotain joululahjaostoksiakin ihmiset teki. Päätin itse kans repäistä ja ostin vohvelin - en enää kestänyt niitä jumalaisen ihania tuoksuja... Tämä vohveli (kuva ylempänä) on tietääkseni se ns. belgialainen vohveli (gaufre); Hollannissa ollessani kuulin kyseisen väittämän, vaikka sielläkin niitä aika antaumuksella myytiin. Vohveli paistettiin ihan taikinasta ja sain sen aivan lämpimänä käsiini. Kylmä tuuli ei tuntunut enää missään, varsinkaan sinä aikana kun nautiskelin tuosta herkusta! <3
Tulomatkalla päätin ajella vähän kauemmas ja käveleskellä kotiin, jos vaikka löytyisi lisää matkamuistoja, heh. No ei nyt sentään, koitan pitäytyä maltillisena, vaikka se vaikeuksia tuottaakin. Se taas tuli huomattua, että turistien määrä sen kun lisääntyy. Oikeastaan ajattelin itsekin heittäytyä vielä oikeen kunnon hidastelijaksi ja ihastelijaksi, kun kerta viimeinen viikko on alkamassa ja hommien määrä sen kun vähenee (älkää vaan muistuttako siitä yhdestä tentistä)...
Mutta eikös se niin mene, että ympyrät täytyy sulkea? Mun eka viikko oli turistiviikko, niin kai sen viimeisenkin vois sillain viettää?
Jään siis tänne sitä suunnittelemaan, mutta nää söpöt hiirulaiset (?) jääkööt hyvän viikon toivotukseksi teille muille. :) Jospa ne vielä motivois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti