Hehheh, jotku menettää muistinsa bilettämällä, mulla meinaa vintti pimetä näitten töitten kans. :D Hommaa ei yhtään helpota se, etten voi tehä mun läppärillä hommia koululla, koska en pääse nettiin jostain hullunkurisesta syystä. Mun täytyy siis käyttää näitä kirjaston koneita.. "koneita", joita en oikeastaan osaa käyttää. Ja miksi? Ensiksikin, en valitettavasti oo mikään tuleva tekninen lupaus; toiseksi, näette tuon pienen mutta itsepäisen omenan tuolla näytön alareunassa, ja kolmanneksi ranskalainen tietokonenäppäimistö on varmasti maailman turhauttavin. Okei, ehkä sellanen, jossa on kiinalaiset yms. merkit, voi olla vähän kovempi luu, mutta silti! Ratkaisu: opiskele kotona.
Sananen vielä siitä vuosi sitten käydystä tiedonhaku-kurssista... en tainnut ihan sisäistää niitä oppeja. :(
Anyways, perjantaina tentin jälkeen marssin hermolenkin jälkeen kauppaan ja hain herkkuja. Musta alkaa myös havaita perisuomalaisia luolamiehen merkkejä kun eristäydyn tänne neljän seinän sisälle enkä halua tavata ihmisiä. Se on oikeastaan ihan terapeuttista välillä. Oli mulla onneksi skypeseuraa piristykseksi. :)
Lauantai meni tietoja hakiessa ja suunnitelmia luodessa. Satoi vettä, joten ulosmenokaan ei houkutellut. Ehkä aivan hyvä asia, tulipahan tehtyä jotain. Sama kotoilu jatkui tähän aamuun saakka, kun lähdin brunssille Annan kanssa. Sai pitkästä aikaa puhua ihan livenä suomea jonkun kanssa ja syödä häpeilemättä koko rahan edestä! Meitä piti olla enemmänkin, mutta pienten organisointipuutteiden takia me oltiin kahdestaan, kunnes Karin Uppsalasta pölähti paikalle; tyttö oli vähän nukkunut pommiin. :)
Me oltiin jo syöty, joten Karin kävi hakemassa vastapäisestä leipomo-kahvilasta jotain syötävää ja lähdettiin. Tytöt menivät Annan luo ja meikäläinen kipitti takaisin metrolle. Otin matkalla joitain kuvia Montmartren sateisista kaduista, jotta olis jotain katseltavaakin tällä sivulla. Sunnuntain ja luultavimmin sateen takia ihmisiä oli melko vähän liikkeellä, mikä miellytti mua erityisesti siinä, että sain istumapaikan metrossa! Kovista nukkumisyrityksistä huolimatta on ollut aika väsynyt olo jo jonkin aikaa. Mitä lie kaamosväsymystä. ;) Sisäinen kello elää vielä pohjoista aikaa, haha..
Oli huvittavaa vertailla kahta viime viikolla ollutta tenttiä muuten. Toinen oli periranskalainen: tiukkamuotoinen ja -sääntöinen essee; pohdinta eurooppalaisesta integraatiosta jne. Perjantaina ollut koe: opettaja nakkaa paperit meille, sanoo että älkää please kyselkö kaverilta, mää vertailen teidän vastauksia, jonka jälkeen hän häipyy. Me oltiin vähän hämmentyneitä, mutta mikäs siinä, eikun koetta tekemään! Tietty tää opettaja on amerikkalainen, mikä varmaan hieman selittää sitä rentoa asennetta.
Täällä on tänään, sunnuntaina, ollut ihan varmasti tämän syksyn kylmin päivä: vain vajaat 10 astetta ja vesisade vielä lisää sitä koleutta. Jouduin jopa virittelemään patterit päälle.. Sateenvarjolle on kyllä ollut käyttöä, täällä kun ei ihan jokaisena sadepäivänä tuule niin, että varjo lähtisi tuulen mukana, niin kuin Suomessa lähes aina tahtoo käydä.
Vielä kaksi viikkoa syyslomaan! Toisin sanoen, koitan olla oikea tehotyttö ensi viikolla, koska saan tänne lomailijavieraita viikon päästä. :) Paljon onkin tehtävää, saa nähdä miten mun kantti kestää tätä kotityöskentelyä houkutuksineen...
Ai niin! Elämme nyt puolivälin aikoja. Ostin illalla liput takasin Suomeen! Olispa sillon jo lunta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti