Versailles & Montmartre

Terkkuja Aurinkokuninkaan residenssiltä! Kivat oltavat hällä varmasti on ollut siellä. Vietin tosiaan eilisen päivän tuolla linnassa ja valtavassa "puutarhassa". Linnaan sisälle oli pääsymaksu ja turvatarkastukset, joten jonoa oli ihan kivasti. Itsekin menin rehellisenä tyttönä ostamaan lippua, mutta myyjätäti sanoikin, että koska olen alle 26-vuotias EU-kansalainen, pääsen ilmaiseksi sisään näyttämällä vain papereita ovella. Kuka sanoi, että EU:sta on vain harmia? Sitä paitsi turvatarkastajamieskin tiesi, mistä tulen kun katsoi papereitani: "SUOMI!!", johon vastaan hieman hämmentyneenä: "Oui...Finlande..." On sekin setä jotain oppinut. :)

Versaillesissa on kyllä paljon  nähtävää, ja junalla sinne pääsi todella helposti ja edullisesti. Jo rautatieasemalla tultiin kauppaamaan opastettuja kierroksia palatsialueelle ja linnan sisällä myytiin jonkin sortin "puhelimia", josta opastusta saattoi kuunnella omatoimisesti. Itse halusin vaan nähdä paikan ja sen kokonaisuuden, joten kiertelin ihan huvikseni ja luin opastetauluja, jos kiinnosti. Linnassa aikaa kului varmaankin vajaat pari tuntia ja loppupäivän vaeltelin puutarha-alueella.
 Nyt kun katselen tarkemmin tuota mun Pariisi-kirjaa niin tietty multa jäi aika paljon "oleellista", must see-kohdetta näkemättä, mutta pääseehän sinne uudestaan, jos tuntuu siltä.

Näin kuitenkin tämän Peilisalin (Galerie des Glaces), joka on 70 metriä pitkä. Kyseisessä salissa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan päättävä Versailles'n rauhansopimus vuonna 1919. Peilejä tosiaan oli, mutta niin oli ikkunoitakin, ja ihmisiä, kuten näkyy.

 Tämä huone on nimeltään Kuningattaren makuuhuone. Siellä on syntynyt 19 kuninkaallista lasta. Viimeisenä sitä käytti Marie-Antoinette vuonna 1789; huone on entisöity hyvin tarkasti sellaiseksi kuin se oli Marie-Antoinetten aikaan. Sängyn vasemmalla puolella olevasta pienestä ovesta Marie-Antoinette sitten pakeni kapinoivien pariisilaisten vallatessa palatsin lokakuussa 1789.

Vallankumouksen jälkeen Versaillesissa olleet taideteokset vietiin nykyiseen Louvreen, ennen sillä tosin oli toinen nimi, jota en muista, auts. Linna ja siellä olevat huonekalut pistettiin myyntiin, vieressä myynti-ilmoitus. Mietin siinä, että harmi kun en ollut rikas pohatta 1700-luvulla; olisin pistänyt rahat haisemaan ja muuttanut kunnon kämppään! Olis voinu bilevieraatkin yöpyä ihan rauhassa, kaikki omissa huoneissaan. :P











Palatsissa oli myös samaan aikaan taidenäyttely, Joana Vasconcelos Versailles. Ei hajuakaan, mitä nimi meinaa, mutta pitkin poikin palatsia vastaan tuli hassunnäköisiä taideteoksia, joiden täytyi kuulua kyseiseen näyttelyyn. Käsitin myös, että tekijöitä on monta, nämä kaikki eivät ole yhden ihmisen käsialaa. Tässä on mielestäni kaksi hauskinta taideteosta, jokta linnasta löytyivät, muut olivat melko epämääräisiä, katosta roikkuvia hökötyksiä. Alla olevat korkkarit on siis tehty kattiloista ja kattilan kansista, jos joku ei heti hoksannut - sanoin siksi, koska huomasin sen itsekin vasta kuvan ottamisen jälkeen.

 Sitten päästäänkin asiaan, nimittäin ihan massiiviseen, järkyttävän valtavaan puutarhaan! Kaikki siellä oli millin tarkkaa, täysin geometristä ja "peilikuvamaista", toisin sanoen mitä on toisella puolella, sitä on myös toisella puolella. Keskellä kaikkea oli valtava ristin muotoinen kanaali, jossa ihmiset soutelivat.

 Vuokrattavien soutuveneiden lisäksi alueelta saattoi vuokrata sähköauton (=golfauto..?) tai pyörän. Alueella kiemurteli myös pieniä junia, niin kuin Potnapekka on Oulussa. Puutarhan kaakkoiskulmassa on myös lisää palatseja: Grand Trianon, jonka Ludwig XIV rakennutti (geometrisine puutarhoineen), sekä Ludwig XV:n aikaan rakennettu Petit Trianon, josta myöhemmin tuli Marie-Antoinetten suosima paikka. Petit Trianonin puutarhassa ei ollut kyllä mitään geometrista, mikä oli kieltämättä suhteellisen rentouttavaa.

Etäisyydet ovat aika pitkiä tuolla alueella, joten ajattelin säästellä jalkojani ja ehkä hieman taistella aikaa vastaan (pääsin liikkeelle melko myöhään, krhm...) eli vuokrasin pyörän, joka sivumennen sanoen oli surkeammassa kunnossa kuin mun oma vanha NiceRide. Suttasin sillä sitten ensin Petit Trianoniin, kiersin "talon" puolijuoksua, sekä kävin nappaamassa pari kuvaa puutarhasta, joka oli melko heinikko. Sieltä karautin suurempaan Trianoniin, jossa tein samat temput. Petit Trianon oli sisältä huomattavasti vaatimattomampi kuin Grand Trianon.. No joo, olihan niillä kokoeroakin aika paljon. Jos joku ihmettelee, miksi piti juosta ja kiirehtiä, niin siksi, etten tajunnut kuinka nopeasti aika menee. Pyörän vuokra riippui täysin siitä, kuinka kauan sitä käytti. Ja koska pyörä oli surkea, en halunnut maksaa siitä ihan omaisuutta. Selvisin kuitenkin reilulla viidellä eurolla, eli ei paha. Olis sillä pyörällä kyllä ollut kiva kierrellä muutakin puutarhaa, se oli nimittäin vähän labyrintin näköinen joistain kohti!

 

Tässä siis Petit Trianon. Okei, vasemmalla puolella oleva kuva ei todellakaan näytä vaatimattomalta, mutta muualla oli matalia, kivisiä ja pimeitä käytäviä. Ehkä niitä sitten ei ole vaan jaksettu entisöidä...?


Alhaalla olevat kaksi kuvaa ovat Grand Trianonista.

 

 Soutelijoiden ja auringonottajien joukkoon oli solahtanut myös joutsen seurueineen. :)

 

Sitten uusi päivä ja uudet kujeet! Pakko muuten mainita, että nyt tein sen mihin kaikki mua yllytti Suomessa ennen lähtöä: menin heti herättyäni ruokakauppaan, ostin patongin (siksi aamulla, että niitä olis vielä jäljellä...), juustoa ja pullon viiniä! Ehkä on pakko mainita, että juusto oli, säälittävää kyllä, siivutettua ja viini alimmalta hyllyltä, eli vähän parin euron päälle. Ehkä mää vielä opin. ;) Harjoitushan tekee mestarin.

Aamupalan jälkeen suuntana oli Montmartre. Mulla kävi tuuri, sillä tuosta lähimmältä metropysäkiltä pääsi suoraan apajille. Mulla oli kaksi tehtävää: löytää Amélie-leffan kahvila ja käydä Sacré Coeurilla. Suunnatessani kohti Amélie-kahvilaa (olin valveutuneena katsonut osoitteen Googlesta) muistin, että Moulin Rouge on myös Montmartressa. Kirosin itseäni, koska en ollut tajunnut sen sijaintia tarkistaa. Samalla sekunnilla huomasin seisovani melkein kyseisen myllyn edessä, hah. No juu, tulipa sekin nähtyä. Ehkä saan vielä aikaiseksi mennä katsomaan jotain esitystä tuonne!

Tämä on nyt se kuuluisa kahvila! Niillä oli ovessa työpaikkailmoitus. Jos rupeaiskin tarjoilijaksi..?

 

 Tähän pytinkiin olikin melkoinen kiipeäminen! Sisälle oli oikein jonoa, mutta ei pääsymaksuja, joten homma sujui aika mukavasti. Kirkon portailla istui tyttö soittamassa huilua, joten hyvät musatkin oli taattu. Sisällä oli aika kaunista, mutta melko pimeää. Kupoliin en jaksanut lähteä kiipeämään. Kiipeän sitten kun mulla on joku kaveri.

 Tasanteita oli joka portaikon välissä, suihkulähdekin löytyi. Istuskelin siinä hetken,  mutta sitten päätin ryhdistäytyä. Ostin Figaron (sanomalehti) ja päätin, että luen ainakin yhden jutun sieltä kokonaan. Lehtikioskin vieressä oli kahvila Le Petit Montmartre, ja koska mun kahvihammasta oli kolottanut jo pari päivää, juopasin ylikalliin kahvin siinä sitten. Täällä kahvilassa juotu kahvi on suorastaan raivostuttavan kallista.

 

 

 Pois päin tullessani päätin jäädä Madeleinen kirkon kohdalla pois, tsekata sen (ylhäällä vasemmalla) ja oopperatalon (vieressä) ja sitten vaan kuljailla jotain reittiä takaisin kämpille. Joku ranskalaisrouva tuli multa kysymään, missä on Galeries Lafayette, ja minä kurja innoissani aloin häntä opastamaan ihan väärään suuntaan, koska olin nähnyt yhden sen nimisen tavaratalon aiemmin, mutta aivan eri puolella Pariisia. Myöhemmin tajusin, että se oikea olisi ollut aivan siinä vieressä. Harmin paikka, toivottavasti se täti ei ole kovin vihainen... Kävin sitten itse kumminkin Lafayetten sisällä ja totesin, että se on ihan turvallinen ostoskeskus, koska multa ei ikimaailmassa löytyis mitään rahoja ostamaan sieltä mitään. Joten sinne vaan tuijottamaan kun kinut jonottaa Longchampiin tai Chaneliin. :)

 

 Tullessa muistin, että olin aamulla yrittänyt hakea sitä kauan kaivattua opiskelijakorttia, mutten silloin jaksanut jonottaa. Iltapäivällä jono ei ollut niin pitkä, joten päätin yrittää. Hetken ehdin jo seisoskella, kunnes huomasin ison lapun aivan mun nenän edessä: jos osallistuu Welcome Programmeen, saa opiskelijakortin siellä. Turha reissu taas. Jospa huomenna kävis parempi onni.. Neljäs kerta sen oikean toden sanoo?

Alhaalla on kuva pikku puistosta, joka on aivan tässä mun kämpän lähellä. En oo aiemmin oikeastaan tajunnut, kuinka kiva paikka se on.

Tää oli mun turistiviikon viimeinen päivä, huomenna alkaa oikea äksöni! Lupasin lähteä tänään tekemään ruokaa yhden vaihtarin luo, joten nyt hippulat vinkumaan että ehdin!