Ma vie à Paris: Kevättä rinnassa ja uudet paikat testissä

Teemaväri tälle viikolle on ehdottomasti vaaleanvihreä. Se kevään vaaleanvihreä, u know.

Bercyn puisto

Canal St Martinilla tuijoteltiin veneen kulkua kanaalissa

Aamulla liukastuin villasukkaan. Kädessäni olevasta kahvikupista lensi suurin osa tummasta juomasta komeassa kaaressa pitkin valkoisia lakanoitani ja kermanväristä päiväpeittoani. Onneksi olkoon ja hyvää päivänjatkoa. Täytyy kyllä todeta, että lauantai-illan viettäminen pesulassa hyvän kirjan kanssa oli yllättävän rentouttavaa. En tiennyt, että kahvitahroja on niin vaikea saada irti.

Jo toinen pulju, johon minut on puhuttu
kanta-asiakkaaksi. Franprix on ylivoimaisesti lähin
ruokakauppani, mutta valitettavasti ei se kaikkein edullisin.
Palvelu tosin on jopa keskinkertaista, minkä voi täällä
lukea jo hyväksi. Plussaa kortin söpöstä kuvasta!
Kortista on myös pienempi variaatiomalli, jonka voi kiinnittää avaimiin.

Nämä herrat eivät ole sotilaita vaan trubaduureja.
Eräänä päivänä töistä tullessani aloin pienen nälän
saattelemana kokkaamaan, ja kun kuulin
O sole mioa ikkunan takaa, ei voinut kuin naureskella.

Kotikadulla partioivat sotilaat olivat tänään varsin runsaslukuisesti töissä: synagogassa oli kova pöhinä vielä iltakymmeneltä. Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana seuraillut heidän menoaan aina ohi kulkiessani, mutta en vieläkään ole selvillä heidän rytmeistään. Pyhässä majassa ramppaa porukkaa aamusta iltaan, ja kun sotilaita ei näy, ei ole paljon mitään muutakaan elämää. Sitten mietin myös sitä, että jos töihin lähtiessäni aikuiset miehet vaeltavat pyhiin menoihinsa, mihin aikaan he oikeastaan menevät töihin...? En taida uskaltaa kysyä noin tyhmää kysymystä keneltäkään.

Sotilaiden läsnäolo on hieman kiusallista minulle, mutta toisaalta ne tuovat turvaa, ja ilmeisesti juutalaiset ovat sujut tilanteen kanssa. Mediassa on puhuttu nyt paljon rasismista ja hallituksen toimista sitä vastaan. Erityisesti ollaan huolissaan nimenomaan juutalaisiin kohdistuvasta vihasta, antisemitismistä. Tänään lenkillä valikoin reittini vahingossa siten, että kuljin Charlie Hebdo -toimituksen lähistöltä. En siis mennyt ikkunan taakse pällistelemään, vaan läheisellä puistokadulla oli "Je suis Charlie" -plakaatti ja sen edessä paloi kynttilöitä, joita ympäröivät lyijykynät, ruusut ja muut kukkaset. Alue on niin kaunis ja rauhallinen, etten voi käsittää, miten joku voi edes haluta rikkoa sen harmonian saatika ruveta tappamaan ihmisiä, jotka eivät halua pahaa kenellekään.

Shampanjaa joltain pieneltä tilalta.
Maistui taivaallisen hyvälle!

Pohjois-Ranskaa on hellinyt lämpöaalto kuluneella viikolla: Pariisin lämpötila oli monta astetta enemmän kuin esimerkiksi Nizzassa tässä eräänä päivänä. Vuodenajalle poikkeuksellinen, lähes 30 asteen helle tuntui varsin ihanalta, mutta sukkahousuissa hikoileminen ei. Tarkkailimme porukalla tilannetta, ja totesimme, että pukukoodi on onneksi melko vapaa (jos ei ole virallisia tilaisuuksia) eli esimerkiksi sandaalit ja sukkahousuttomat koivet ovat ihan ok.

Työviikko oli melko tapahtumarikas. Eräänä päivänä minut hätyytettiin bussipysäkiltä erään ison komitean kokoukseen Suomen edustajaksi. Siinä vaiheessa hieman hämmensi, mutta loppujen lopuksi tehtävä osoittautui melko kivuttomaksi. Toisena päivänä sain vuorostani toimia kääntäjänä, joka ei ollutkaan mikään helppo juttu alan terminologian ollessa melko hakusessa ja aihealueen pohjatietojen ryömiessä melkeinpä pakkasen puolella. Vietin pari päivää pysyvän edustuston delegaatiotilassa työskennellen ja samalla "vahdin" tilassa hääräilevää remppajamppaa. Delegaatiotila sijaitsee 16. kaupunginosassa, joka on kuin suoraan pariisilaisesta idyllistä kertovasta satukirjasta. Rakennukset ovat henkeäsalpaavan kauniita, ihmiset erittäin hyväntuulisia, tyylikkäitä, sikarikkaita ja lähes kaikki jutustelevat paljon naapureidensa kanssa. Varsinainen porvaristoalue siis. Sekaan on sijoiteltu vielä ylemmän sosiaaliluokan asumuksia, jotka ovat yksityisten "kujien" päässä, ja porteilla on vartiointi. Diplomaattiautoja viuhuu ohitse niin isoilla kuin pienillä kaduilla. Alueella on lukuisia suurlähetystöjä ja tietysti OECD. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri on hyvin chic. Kaupunginosa sijaitsee aivan ydin-Pariisin länsiosassa, ja kävellessäni töistä metrolle voin ihailla La Défensen pilvenpiirtäjiä etäältä, aurinko laskee melko stylesti niiden taakse.

Château de la Muette, jossa OECD:n hienoimmat kokoussalit sijaitsevat.

Alueen vieressä on valtava Bois de Boulogne -puisto, josta voi löytää (uskoisin) lähes kaikille tarpeilleen vastauksen. Metsässä on valtavasti vaihteleviä lenkkireittejä niin juoksijoille kuin pyöräilijöille, autotie, kaksi järveä (+veneenvuokraus), ravintoloita, hämyisiä sopukoita, transvestiittien bisnesalue, karting-rata, lasten huvipuisto jne jne. Kuulin, että alue on pinta-alaltaan moninkertainen verrattaessa esimerkiksi New Yorkin Central Parkiin. Sinne ei vaan kannata mennä pimeällä, ellei halua vaikeuksiin. Kävin yhden päivän päätteeksi kiertämässä järvet ja totesin paikan erittäin viehättäväksi. Viikonloppuisin ihmisiä on varmaan vähän liikaa, mutta arkipäivänä sinne mahtui hyvin.

Bois de Boulogne

Luen parhaillaan Katherine Pancolin trilogian viimeistä osaa. Trilogia käsittelee pariisilaisen perheen ja sen lähipiirin elämää eri näkökulmista, ja on ollut tosi kiehtovaa lukea sitä nyt täällä ollessa. Perhe asuu juurikin 16. kaupunginosassa ja monet paikat ovat tulleet eri tavalla tutuiksi luettuani niistä ensin täysin (?) fiktiivisestä romaanista, heh. Esimerkiksi Bois de Boulognen järvistä luin ensin kirjasta. Kirjassa perhe asui ensin Courbevoie-nimisessä lähiössä eli kun kuukausi sitten ajoin bussilla lähiön läpi, suurin piirtein hypin tasajalkaa ja taputin käsiäni...

Tiistaina menimme tyttöjen kanssa Bobinoon a cappella -konserttiin, jossa esiintyjänä oli FORK. Kuulin hieman ennen esitystä, että yhtye on suomalainen (!!?!). En tiedä onko se hauskaa vai vähän noloa, että olen Pariisissa ja ainoat kulttuuritekoni ja -käyntini ovat olleet jotenkin vahvasti sidoksissa Suomeen. Joka tapauksessa tätä keikkaa ei voi kuin kehua! Yhtye oli kehittänyt a cappella -laulua siten, että ääniä muokkailtiin kuulostamaan esimerkiksi sähkökitaralta, jotta soolot saatiin mukaan biiseihin. Ensimmäisen biisin kohdalla olin varma, että taustalla on koneellinen biitti, mutta ei. Ihan tajunnanräjäyttävää siis. Suosittelen kaikille yhtyettä. Ihan mahtava.

FORK & hullut Suomi-tytöt

Olen löytänyt Seinen rannat uudestaan ja uudella asenteella. Olen myös tajunnut, etteivät mitkään alueet ole päiväsaikaan mitenkään vaarallisia. Tai sanotaanko näin, että ehkä epävarmin olo mulla on nykyään turistirysien läheisyydessä, joissa on takuuvarmasti taskuvarkaita. Muualla on niin paljon rennompaa ja helpompaa hengittää. Tänään kiertelin mm. Bastillen, Bercyn, Nationin ja Bellevillen kautta kulkevan kierroksen ja ihastuin sen sata kertaa joka asiaan. Näillä kulmilla on myös yksi hauska erikoisuus: melkeinpä kaikki kadut on nimetty jonkun henkilön mukaan. Tänään lenkillä loppumatkastani saattajiani olivat mm. Voltaire, Alexandre Dumas ja Philippe Auguste, vain muutamia mainitakseni. Asuntoni sijaitsee jonkun kirjailijan mukaan nimetyllä kadulla. Se teke osoitteista monimutkaisia kun kadun nimi jakautuu moneksi eri sanaksi, mutta toisaalta se on aika kiva yksityiskohta alueelle. Tänään tajusin, kuinka putkessä elin koko vaihtoaikani, kulkien samoja katuja ja tehden rutiininomaisesti samoja asioita. Mikä törppö!

Suht napakasta tuulesta huolimatta ihmiset nauttivat terassikeleistä.
Paikalliset jakautuvat niihin, jotka käyttävät toppatakkeja ja niihin,
jotka ovat jo kaivaneet sandaalit esiin.

Bercyn puisto

Bercyn puisto todella on loikoilijoiden
paratiisi. Lenkkeilyyn hieman epäkäytännöllinen,
mutta erittäin söpö noin muuten!

Edelleen Bercyn puistossa...

Bercyn puisto sijaitsee ihan Seinen varrella; joen toisella puolella samassa kohtaa on Francois Mitterrandin mukaan nimetty kansalliskirjasto. Kuvassa on vain pari kirjaston rakennuksista.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus lähteä reissuun jonnekin päin Ranskaa, mutta olimme Kristiinan kanssa molemmat liian univelkaisia ja voipuneita kuluneesta viikosta, joten nyt pitää rentoilla tuleviin viikkoihin ja viikonloppuihin latautuen -- niissä riittää säpinää!

Työviikon päätteeksi kävimme crêpeillä Kristiinan kanssa. Hassua, miten ruokarytmi on kääntynyt koko ajan myöhäisemmäksi.

Emme malttaneet jättää jälkkäriä väliin! Omassa lätyssäni oli paistettuja
banaaneja ja suolaista karamellikastiketta; Kristiinan oma oli suklaisempi,
vai pitäisikö sanoa nutellaisempi. Lääh.