MCM 2015

Toiseksi viimeinen viikko oli kiireistä aikaa. OECD Forum kesti maanantaista torstaihin, ja ministerikokous (Ministerial Council Meeting) keskiviikosta torstaihin. OECD:n päämaja oli valjastettu erivärisiksi amfiteattereiksi ja pyöreän pöydän neuvottelusaleiksi. Oli VIP Loungea, kuunteluhuoneita ja Dolce gusto -koneita. MCM:n puheenjohtajamaa oli Hollanti, joten Alankomaista kertovaa faktaa oli aseteltu yleisiin tiloihin. Forum-tilaisuudet olivat pääasiassa paneelikeskusteluja MCM:n keskeisistä aiheista. Ministerikokouksessa esiteltiin mm. OECD:n talouskatsaus ja -ennuste maailmantaloudesta, kokoustettiin MCM:n teemojen pohjalta, valittiin pääsihteeri Gurría kolmannelle kaudelleen, lounastettiin, kuunneltiin ja rustattiin muistiinpanoja. Ja no... verkostoiduttiin, luulisin.

Hollanti-tietoutta oli jaossa kaikille.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen joku pyysi minua lyömään
vihreät luurit korvaan ja katselemaan teosta, että saisi otettua
tilannekuvia... :D

Sininen amfiteatteri

Pinkki amfiteatteri

Investoinnit ovat tämän taantuman
muotisana... vielä kun joku alkaisi
toteuttamaan puheitaan.

Lisävipinää tuli mm. suurlähettilään kutsusta työillalliselle hänen residenssiinsä ja presidentti Hollanden ilmoituksesta näyttäytyä ministerikokouksessa. Illallinen Suomen valtuuskunnan kesken sujui melko hyvin: viinit eivät läikkyneet eivätkä parsat lentäneet pois lautaselta, jopa sukkahousuni pysyivät ehjinä. Hollande oli myöhässä (ja sekoitti koko MCM:n aikataulun), puhui pitkään ja hartaasti, mutta heitti myös hieman läppää omasta epäsuosiostaan Ranskassa -- itseironia, paras ironia.



Ehtipä sitä sattua pari hullunkurista hetkeäkin. Suurlähettilään illallinen sujui yllättävän näppärästi, ja olin sen jälkeen luottavainen melkein mistä vain. Seuraavana päivänä minun oli määrä toimittaa papereita päällikölle, joka oli jo ehtinyt delegaation päähenkilön kanssa alueelle, jonne ei ole asiaa muilla kuin ministereillä ja suurlähettiläillä -- no, minähän en tätä ihan varmaksi asiaksi tiennyt, joten päätin yrittää. Sujuvasti ohitin kaksi kulkukorttitarkastusta  heilauttamalla omaani isoille köriläsvartijoille, jotka tekivät ystävällisesti tilaa siivittävin "Allez-y, madame" -lausahduksin. Kun lopulta sain päällikön kiinni, hän katsoi minua silmät pyöreinä ja kysyi "Miten ihmeessä sä pääsit tänne?!" "Ööööö... No tulin vaan... Tännekö ei pitäis mun päästä?" "No ei.. Aika taitavaa!" Heh, vaikka valitan naisten asemasta Pariisissa, joskus (ja turvallisella maaperällä) siitä näyttää olevan aika paljon hyötyä. Tai sitten laukkasin niin vauhkona kassini kanssa, että kukaan ei tajunnut epäillä minua. Kielletyltä alueelta poistuessani eräs herra oli juuttunut kulkukorttitarkastukseen nimenomaan liian heikkoarvoisen lätkänsä takia. Mikäs siinä myhäillessä.

Vessasta tullessani ja takaisin kuuntelusaliin matkatessani tupsahdin vahingossa eristetylle alueelle, jossa ihmiset jonottivat amfiteatteriin, jossa presidentti Hollanden oli määrä puhua tunnin päästä. Aikani yritin päästä alueelta pois, ja harkitsin jo jäämistä (olisin saanut eturivin paikat), mutta tavarani olivat edellisessä paikassa, joten joku ystävällinen herra auttoi mua sniikkailemaan aitiopaikoilta pois.

Tältä se Hollanden odotus näytti...
Jälleen kerran piti ihan vähän hihittää itsekseen tälle ihmisten sekopäisyydelle.

Presidentti Hollande, OECD:n pääsihteeri Gurría ja Hollannin pääministeri Rutte keskustelutilaisuuden alussa.

Hollande onnitteli Gurriaa kolmannesta kaudestaan:
"Koskaan ei ole helppoa tulla valituksi;
koskaan ei ole helppoa tulla uudelleenvalituksi", viitaten
oman suosionsa ahdinkoon. Hehheh.

Ministerit menossa perhekuvaan ensimmäisen päivän päätteeksi.

Torstaina töiden jälkeen menimme Nubaan "juhlimaan" Maijan viimeistä
iltaa Pariisissa.  Kylmä kalja teki terää helteisen päivän päätteeksi.

Jasmine (Maijan seuraaja), joku random illistelijä ja Maija.

Perjantain aamulenkillä törmäsin söpöön perheeseen.
Tämä aamulenkki oli ihanin ikinä, sillä lämpötila oli jo
kuudelta aamulla noin 20 astetta. Voiko ihanammin
päivä enää alkaa?

Hetelmät alkaa olla sesongissaan. Kyllä ne maistuukin hyvältä.

Kun viettää koko päivän ilmastoidussa tilassa, on pakko lähteä päivän päätteeksi ulos nauttimaan
paahtavasta helteestä. Kaikeksi onneksi mukana oli kylmää shampanjaa, Oranginaa,
voisarvia ja muuta kivaa evästä. Ja mikä parasta, näimme aitiopaikoilta yhden jännittävimmistä
tennisotteluista ILMAISEKSI.
Paikoillaan istuminen oli hikistä, joten tenniksen pelaaminen oli varmasti melko
infernaalista; onneksi heille maksetaan hyvin. Kotimatka metrossa oli hikisin ikinä: metrokiskotkin
hikoilivat siten, että metrojen kulku hidastui. Voitte vain kuvitella sen ihmismassan.
Nyt oli se kerta, kun olin oikeasti vähällä jäädä oven väliin. Ja nyt oli se kerta, kun tukka liimautui hikiseen naamaan, ja vaatteet olivat märkiä päästessäni kotiin -- eikä johtunut sateesta, valitettavasti.

Voin vaikka lyödä vetoa, että tämä tenniskatsomo oli tunnelmallisempi kuin varsinainen stadion.

Illaksi suuntasimme Cité Universitaire -kampukselle Maison du Brésil:iin
katsomaan brasilialaista jazz-kvartettia -- ilmaiseksi tämäkin lysti.

Lauantaiset pyykinpesumaisemat -- ei valittamista.

Lauantai kului työkaverini Annen kanssa Bois de Boulognen
Jardin d'Acclimatationissa. Puistossa oli vähän kaikenlaista....

Kun sanon kaikenlaista, tarkoitan mm. kukkia, kanoja...

karhu... laamoja, lampaita, aaseja!
Tämä nalle näytti varsin leppoisalta kaverilta.

Ja sitten sieltä löytyi Louis Vuitton Foundation. 

ja LV Foundationin vesiportaat

Mestän lammissa osa opetteli uimaan.

En yhtään ihmettele, miksi Bois de Boulogne on niin suosittu pariisilaisten viikonloppupaikka.
Olimme Annen kanssa puistossa yli viisi tuntia huomaamatta ajankulua ja vaeltelemalla ympäriinsä.
Illan hämärtyessä kannattaa kuitenkin häipyä, ettei joudu sutenöörien loukkoon. 

Lauantai-iltana tunsin lievää kuumotusta naamassa ja hartioissa. Leipomossa täti sanoi minun hieman palaneen. Ranskaksi palaminen on coup du soleil eli auringon lyönti/isku. Kyllä, oikea suora keskelle naamaa eli vanhaan tuttuun nenääni. Jospa se väri taas tästä laimenisi tai jopa rusehtuisi... 

Ehkä jatkossa on muistettava ostaa sitä aurinkorasvaa.