Visites

Ride in peace. Bussin ikkunassta bongattua.

Presidentin tälläämät Voitonpäivän kukat
kenraali de Gaullen patsaalla.

Flunssa sen kun jatkuu. Kiusalliset yskäkohtaukset töissä (erityisesti kokouksissa, on se kyllä jännä juttu), metrossa, museossa ja joka puolella eivät ota loppuakseen, ja nyt tuntuu jo että vatsalihakset alkavat sanoa sopimustaan irti. Onneksi eilen sain lääkekuurin, joka toivottavasti päästää minut pahasta.

Kukkaloistoa Buttes Chaumontissa...

... ja Montmartrella.

Viikko sitten oli täydellinen viikonloppu sekä säiden että tekemisen puolesta. Sain Sannan Vaasasta vieraakseni, joten ohjelmassa oli jos jonkinmoista reittiä ja kohdetta, jotka piti ehdottomasti näyttää Pariisi-neitsyeelle. Kahdessa päivässä ehdimme kiertää erittäin kattavasti kaupunkia niin pohjoisesta, lännestä, keskeltä ja idästä. Näimme kaikki iki-ihanat turistirysät, mutta vaeltelimme myös rauhallisemmilla, vähemmän ruuhkaisilla paikoilla. Tavoitteeni oli näyttää mahdollisimman monta erilaista Pariisia Sannalle. Olimme molemmat hieman flunssaisia, mutta onneksi se ei haitannut kävelyä. Laukut täynnä nenäliinapaketteja oli helppo liikkua! Meillä käy mentaliteetit hyvin yksiin, joten elo sujui kuin tanssi. Kiitos Sanna kun kävit! :)

Heti ekana iltana syönnin päälle hilpaisimme Tour Montparnassen
huipulla olevaan ravintola-baariin, joka on nimeltään le Ciel de Paris (Pariisin taivas).
Näkymät olivat varsin vaikuttavat, ja drinkkien hinnatkin nimensä mukaisesti taivaissa.
Onneksi käytiin vain yhillä!

Sunnuntaitallustelu alkoi Buttes Chaumontista.

Montmartre

16. kaupunginosasta löytyi puutarha keskeltä suurta avenueta.

Pakollinen Eiffel-selfie.
Paikka kuhisi kuin muurahaispesä.

Tätä olen odottanut! Olen aina halunnut nähdä
valtavan lipun ripustettuna Riemukaaren alle,
ja Voitonpäivänä se tapahtui! Onneksi lippua
liehutettiin koko viikonloppu, että mekin
pääsimme näkemään sen.

Nuban kattoterassilla oli suorastaan paahtava helle. Ihanan letkeä tunnelma Seinen äärellä ja mikä parasta, hyvät eväät!

Kotikulmilla sijaitseva burgeritarjonta yllätti
erittäin positiivisesti.
Eivät mojitotkaan pahoja olleet...

Helatorstaina satoi, joten päätin pitää museopäivän. Tällä reissulla en ollut käynyt vielä yhdessäkään museossa, joten lista kohteista on aika pitkä. Lopulta päädyin Picasso-museoon, jonne pääsin kätevästi bussilla lähes kotioveltani. Taiteen kanssa olen täysi nolla, joten yritin lähteä ennakkoluulottomasti tuijottelemaan töitä. Syksyn Malagan-matkalla kävin Picasson synnyinkodissa, ja pääsiäisenä Barcelonassa melkein jo menin Picasso-museoon. Pariisin museossa Picasson töitä on laatulähteen, Wikipedian, mukaan yli 3000. Samainen lähde kertoo, että Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun taiteilijan töitä. Ettäs tiedätte.






Museoon piti tovi jonottaa, mutta sisälle päästyäni kuulin, ettei minun tarvitse maksaa sisäänpääsylippua, sillä olen alle 26-vuotias EU-kansalainen. Vive la France! Tästä periaatteesta saisivat mm. Italian ja Espanjan päättäjät ottaa koppia.

Monet museossa olleet teokset olivat ns. harjoituksia
Picasson kuuluisimpiin teoksiin.
Esim. Avignonin naiset -työtä varten
Picasso oli maalannut naisten naamoja
useita versioita, jotka olivat nähtävillä täällä.
Nämä taulut eivät liity niihin naisiin mitenkään, kai..

Museon tilat olivat hulppeat. Rakennuksellakin on oma tarinansa, mutta sateesta johtuen en jäänyt lukemaan sitä sen tarkemmin. Museon kartta oli selkeä ja sitä oli helppo seurata ja edetä johdonmukaisesti. 

Töitä oli kolmessa kerroksessa, ja neljänteen oli koottu Picasson omaa taidekokoelmaa, mm. Matissea ja Cézannea. Apunani ollut karttakirja avasi eri huoneiden teemaa ja sen tukemana museossa oli helppo edetä ja yllättävän helppoa havaita eri kausien erot. Museossa kiertelyyn olisi voinut ladata jopa oman sovelluksen, Picasso Appin, mutta säästääkseni puhelimeni heiveröistä akkua päätin tukea metsäteollisuutta ja mennä vanhalla kunnon paperioppaalla eteenpäin. Maalauksien lisäksi museossa oli veistoksia ja erinäisiä häkkyröitä (pahoittelut ilmauksesta, en keksi kuvaavampaa) esillä.

'

Elävät rakastavaiset maalattuja katsomassa.
Romanttisen salakuvani pilasivat tietysti mitkä
muutkaan kuin mummojen innokkaat älypuhelimet. Mur.

Nautin töissä erityisesti väreistä ja niiden yhteensopivuudesta. Toisin kuin Louvressa esillä olevat maalaukset, nämä olivat melko kepeitä tarinoiltaan ja siksi niitä oli ihan kiva katsella. Museosta poistuessani tosin tuntui kuin olisin ollut hieman kierossa itsekin.

Kierroksen lopussa oli kuvakollaasi itse taiteilijasta. Melko vitsikkäitä otoksia!

Museo sijaitsee Le Marais -kaupunginosassa.
Ihanat pariisilaiset ullakot olivat myös hyvin edustettuna.

Museon ikkunoista saattoi hetkeksi palata normaaliin maailmaan ja ihailla kattoja ja savupiippuja.

Jottei kulttuurishokki iskisi kunnolla, illaksi suuntasin tuttuun kanadalaiseen pubiin kannustamaan Suomea. Suomalaisia oli yllättävän paljon paikalla, mutta niin oli myös tsekkejä. Tällä kertaa ei pelattu samaan aikaan Mestareiden Liigaa, joten lätkää näkyi useammasta teeveestä, joskin osa näytti Venäjä-Ruotsi -matsia, emmekä vieläkään saaneet selostusta. Baarimikkomme Daniel tarjosi meille jopa säälishotit pelin jälkeen, kun olimme niin ahkerasti huutaneet Suomen maaleista.

Nämä voittoshotit ovat Suomi-Venäjä -pelin jälkeen. Säälishoteista emme halunneet kuvaa...

Vaikka kirsikkapuut eivät enää kuki, muut kukkivat puut paikkaavat tilannetta varsin hyvin.

Sateen jälkeen on poutasää. Kuva aivan kotikulmilta.